Laitostunut saimaannieriä on hauen herkku

Uhanalainen saimaannieriä yritetään palauttaa Vuoksen vesialueelle istuttamalla jatkossa lähinnä vastakuoriutuneita poikasia. Kalanviljelylaitoksella kasvatetuista saimaannieriöistä vain aniharva on selviytynyt luonnonoloissa edes sukukypsäksi.

luonto
Saimaanieriä kutuasussa mustassa vadissa
Yle

– Laitosympäristö on sellainen, ettei nieriän tarvitse taistella ruokansa eteen eikä vältellä petoja. Kun ne viedään järveen, ensimmäinen kohtaaminen hauen kanssa voi olla kohtalokas, sanoo tutkija Irma Kolari Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitokselta.

Tämä on suurin syy siihen, miksi istutustulokset ovat jääneet heikoiksi perinteisesti kasvatetuilla kaloilla.

Niinpä jatkossa valtaosa Länsi-Saimaalle, Yövedelle ja Koloveteen istutettavista saimaannieriöistä on vastakuoriutuneita poikasia, joilla on parhaimmat edellytykset alkaa lisääntyä luontaisesti.

– Vastakuoriutuneiden poikasten on pakko sopeutua sinne ja oppia elämisen taitoja. Erityisesti näitä ovat ruoan hankkiminen ja petojen välttäminen, sanoo Kolari.

Poikasten istuttaminen on myös edullisempaa kuin laitoskasvatettujen kalojen, joten istutusmäärät voivat olla moninkertaisia ja tulokset siten parempia.

– Luonnonvalinnan läpikäyneet ovat selviytyjiä, joilla on mahdollisuus kasvaa sukukypsiksi kaloiksi asti, jolloin kanta alkaa lisääntyä luontaisesti.

Merkkejä tästä on jo Länsi-Saimaalla ja Kolovedellä, joissa on havaittu luonnossa syntyneitä saimaannieriöitä, mutta määrä on vielä vähäinen.

Saimaannieriän istutuksissa vuosien tauko

Saimaannieriän laitospoikasten istutukset lopetettiin vuonna 2009, sillä tulokset jäivät olemattomiksi. Vuosien 1991–2009 aikana ehdittiin istuttaa nieriävesiin kaikkiaan 800 000 poikasta.

Luontaisen kannan elvyttäminen edellyttää kuitenkin istutusten jatkamista, sillä ainoa luonnonvarainen kanta elää Etelä-Savon ja Etelä-Karjalan rajalla sijaitsevassa Kuolimossa.

– Tämä edellyttää uutta emokalakantaa, sillä vanha kanta on muotoutunut laitosoloihin sopivaksi ja perimä on muuttunut, sanoo tutkija Irma Kolari.

Viime vuosina RKTL on onnistunut saamaan uusia kutukaloja ja vuonna 2010 kuoriutuneista poikasista on tehty uuden uuden emokalaston alku. Enonkoskella kasvamassa on viisi vuosiluokkaa.

– Menee vielä pari vuotta, että pystymme aloittamaan istutukset, mutta siitä se sitten alkaa, tutkija pohtii.

Kalat kaipaavat virikkeitä

RKTL ja Helsingin yliopisto kehittävät kalanviljelylaitoksissa kasvatettaville kaloille viriketoimintaa, jotta ne oppisivat selviytymään paremmin päästessään järveen.

– Altaisiin voidaan laittaa piilopaikkoja, veden virtaussuuntaa ja nopeutta vaihdellaan ja toisaalta ravintoautomaatin paikkaa voidaan vaihtaa, kuvailee Irma Kolari.

Tärkeää on myös kehittää kalojen hajuaistia, jotta ne tunnistaisivat järvessä petokalan lähestymisen.