Sinitiaiset laulavat jo, minkki etsii ruokaa rannasta - kaupungissakin luonto on lähellä

Hämeenlinnan keskustaa halkovan Vanajaveden rannan jäillä, kahden vilkasliikenteisen sillan välissä, voi tehdä hetkessä paljon kiinnostavia luontohavaintoja. Moni laji on sopeutunut rauhaisaan rinnakkaineloon ihmisen luomassa kaupunkiympäristössä.

luonto
Kaupunkipuluja oksalla Hämeenlinnan keskustassa Vanajaveden rannassa
Nina Keski-Korpela / Yle

Etelä-Hämeen luonnonsuojelupiirin aluesihteeri Karri Jutilan asiantuntevat silmät havaitsivat keskellä päivää hetkessä useita eri lajeja: naakkoja, puluparvi, tiaisia, viherpeippo, ja jälkiä minkistä ja rusakosta. Hetkinen - minkki? Keskustassa?

– Minkki on aika tavallinen Vanajaveden rannoilla ja Hämeenlinnan kaupunkialueillakin puistossa ja vesirajassa, etenkin touko-kesäkuussa sitä näkee. Se etsii täällä ravintoa, myyriä ja hiiriä, ja ehkä pääsee sulapaikasta veden allekin kaloja saalistamaan, kertoo Jutila.

Kaupungissa on perinteisiä kaupunkieläimiä, kuten naakka, kesykyyhky, varpunen, rotta ja kotihiiri, joiden esiintyminen on kehittynyt niin ihmiskeskeiseksi, että on ehkä aiheellista kysyä, ovatko varpunen ja harakka lainkaan luonnonvaraisia, pohtii Jutila.

– Kaupunkialueilla vierailemassa käy puolestaan lajeja, jotka tulevat ravinnon perässä. Kaupungeissa on paljon pikkulintuja ja puluja, ja monet nisäkkäät ja petolinnut saalistavat sitten näitä.

Citykani toisi ilveksen?

Kaniinin leviäminen luultavasti houkuttelisi enemmän ilveksiä ja huuhkajia Hämeenlinnaankin, arvelee Karri Jutila. Kettuja sen sijaan kaupunkialueella on nytkin.

– Kun verrataan citykettua ja ilvestä, niin kettu on vuosikymmeniä sopeutunut ottamaan paikkansa ihmisympäristössä. Sillä on vakituinen reviiri ja pesäpaikka, mutta ilves on vaeltelija poikastenkin kanssa ja saalistaa vähän isompaa ravintoa, jäniksen kokoista, kun ketulle kelpaa hiiren kokoiset saaliit.

Yle Häme keräsi kantahämäläisiä havaintoja pihapiirin eläimistä. Eniten havaintoja kertyi talviruokinnoilla vierailevista linnuista, näin nimimerkki Jänö:

Pienellä rivaripihallamme pyörähtää iltaisin ja öisin pupuja, varpusten, talitinttien ja harakoiden hoitaessa päivävierailut. Esim. variksia ei näy koskaan, eikä punatulkkuja.

Miksei punatulkkuja näy?

– Kyllä niitä tasaisesti on, ne pesivät synkeissä metsissä kesällä ja viihtyvät talvellä siellä pitään, jos vain ravintoa on. Omalle lintulaudalleni punatulkku tulee vasta pakkaskauden jälkeen, kun metsästä siemenet loppuvat. Sillä ei ole suurempia kannanvaihteluja, mutta paikallista vaihtelua, jonnekin tulee aiemmin, jonnekin myöhemmin, selittää Karri Jutila.

Metsäkauris ja valkohäntäpeura hienoja havaintoja

Marjorie-nimimerkki kertoi valkohäntäpeuroista:

Tänään 27.1 iltapäivällä pongattuja Hauholla; kuusi valkohäntäpeuraa pellolla, käpytikkarouva on jo ruokaillut muutaman kuukauden pihapiirissä olevalla lintujenruokintapaikalla kuten myös talitintit, varpuset, hömötiaiset, muutama harakka ja silloin tällöin varis.Jänisten ja kettujen jälkiä löytyy. Punatulkkuja ei tänä vuonna ei ole näkynyt. Muutama oravakin vieraili loppuvuodesta, nyt ei ole näkynyt.

– Metsäkauris on yleistynyt 15 vuoden aikana lauhojen talvien seurauksena. Se on eurooppalainen, vähempään umeen sopeutunut nisäkäs. Se on sen verran pienisorkkainen, että jalat uppoavat hankeen eikä se lumitalvessa pärjää luonnon saalistajille kunnolla, mutta tämä talvi on ollut hyvin metsäkaurisystävällinen, kertoo Karri Jutila.

– Metsäkauris ja valkohäntäpeura ovat ihmisen tuomia tai muuten kulttuuriin sitoutuneita. Ne eivät arastele ihmistä, mutta katsetta onnistuvat välttämään, öisin niitä enemmän liikkuu.

Karhuja kaupunkiin? Ei kiitos

Kuinka luonnollista se on, että eläimet tulevat kaupunkiin?

– Itse luontoihmisenä tykkään aina, kun näkyy jotain eläimiä, varsinkin nisäkkäitä, joita harvoin näkee. Kun näkee valkohäntäpeuran, niin se on aina hienoa. Kaupungissakin pätevät viidakon lait, syö tai tule syödyksi. Lajit, jotka oppivat selviytymään, kuten vaikka varislinnut, ottavat oman ekolokeronsa täältä kivikylästä.

Hämeenlinnan ikimuistoisin petohavainto taitaa olla karhu, joka vuonna 2006 harhaili keskustassa Lukiokadulla, kunnes onnistui pinkomaan kohti Aulangon metsiä. Sekä asukkaat että todennäköisesti myös karhu itse olivat kauhuissaan.

– Ei varmasti ollut karhullakaan kivaa, sillä oli kova hätä päästä metsään ja se juoksi kovaa vauhtia poliisia karkuun. Pohjois-Amerikassa mustakarhu on sopeutunut roskisdyykkaamiseen, mutta meikäläinen karhulaji on sen verran metsäneläin, että se on pysytellyt pois ihmisten roskiksista ja niin on hyvä pitääkin. Jos tällaisia häirikkökarhuja tulee, niin ne on hyvä hoitaa tavalla tai toisella takaisin luonnon kiertokulkuun, sanoo Jutila.

Harvinaisuuksia taajamiin? Kyllä kiitos

Karri Jutilan mieltä lämmittäisi havainto Suomessa harvinaisesta pussitiaisesta.

– Pussitiainen on vielä toivelistalla. Olen ollut lintuharrastaja nelisenkymmentä vuotta enkä ole sitä vielä Suomen luonnossa havainnut. Nykyisin sitä vuosittain Suomessa tavataan, mutta valtakunnan ensimmäinen havainto tehtiin Hämeenlinnassa Kantolanniemessä viisikymmentäluvulla, missä edellisen pesintäkauden pesä löytyi nyt viime keväänä uudestaan. Se olisi hieno nähdä ja olen tyttärellekin luvannut löytöpalkkion, jos hän löytää pesän, Jutila myhäilee.

Toinen odotettu havainto olisi sekin ihan mahdollinen näillä seuduin.

– Itse asun metsäalueella, ja oman pihan ruokinnalla odotan kieli pitkällä liito-oravaa. Sitäkin esiintyy tässä Hämeenlinnan lähialueilla Käikälässä, ja Hattelmalanjärven ympäristössä Sammon alueelta löytyy.

– Kanadasta on havaintoja, että liito-orava käy öisin ruokinnalla syömässä auringonkukan siemeniä. Erittäin vaikea havaita, jos näin käy, mutta se olisi mahtava havaita omalla pihalla, kertoo Jutila.