Pellossa halutaan tietoa joppaamisesta

Pellossa ryhdytään keräämään ja tallentamaan tietoa joppaamisesta eli tavaroiden salakuljettamisesta Ruotsin ja Suomen välillä. Tornionjoella ja Muonionjoella salakuljettaminen kukoisti sotien jälkeen, kun Suomessa säännösteltiin rakennus- ja elintarvikkeiden kauppaa.

Ulkomaat
Tornionjoki ja Pellon kylä.YLE / Sauli Antikainen

Kieltolaki toi joppaamiseen oman jännittävän lisukkeensa. Joppareita on vielä elossa, ja siksi Pellossa käynnistettiin Jopparin polku -niminen tiedonkeruu, sanoo kunnan sivistystoimen vt. osastopäällikkö Laura Enbuska.

Tornionjoella ja Muonionjoella valtakunnan raja on aina värittänyt ja virkistänyt ihmisten elämää. Ruotsin ja Suomen välistä rajaa on kautta aikain sanottu maailman rauhallisimmaksi, ja sitä se on tänä päivänäkin. Nyt rajaa tuskin huomaa, mutta joskus sitä on kovasti vartioitukin – tiukemmin jo 1800-luvun alusta.

Vartiointi ja tulli synnyttivät Tornionionlaaksoon erityisen joppauskulttuurin. Entisiin aikoihin kauppa ja teollisuus keskittyivät paljolti Ruotsin puolelle, ja siellä tavara oli usein halvempaa kuin Suomessa. Ja sehän suomalaisia kiinnosti. Sieltä ostettiin, mistä edullisemmin sai. Ostettiin ja salakuljetettiin.

Olihan se jännää puuhaa

- Olihan se jännää puuhaa, muistelee pellolainen Pauli Huttunen, 87. Ensimmäiset joppauskeikkansa Pauli teki isänsä kanssa, mutta sittemmin hiihti ja souti tavaraa väylän yli yksinkin Pellossa kotiperällään. Parikymppisenä Pauli oli jo täysi tekijä.

- Monenlaista tavaraa jopattiin, mutta minä kuljetin pääasiassa kahvia Aspin Sigridin kaupasta Kyläsaaresta. Pauli kiittelee silloista hyvää kuntoaan ja hiihtotaitoaan, että sai karistelluksi kannoiltaan nuo tullihurtiksikin sanotut virkamiehet. Kesällä puolestaan vene kulki sutjakkaasti, kun rivakka uittomies iski sauvointa pohjaan.

- Olihan se joskus melkoista kilpahiihtoa, kun siellä Kyläsaarenlaidoilla hämärissä lykittiin. Yleensä selvisin tullimiesten kynsistä. Pauli Huttunen pitää hyvänä asiana, että Pellossa ruvettiin tallentamaan vanhaa joppausperinnettä.

Väylänvarren ominta kulttuuria

Pellon kunnan sivistystoimen vt. osastopäällikkö Laura Enbuska on innostunut Jopparin polku -hankkeesta.

- Emme vielä tiedäkään, minkälaisia näkymiä se meille avaa. Onhan tämä väylänvartisten ominta kulttuuria ja perinnettä.

- Nyt alkavat olla viimeiset hetket kerätä tietoa talteen molemmilta puolilta rajaa. Joukossamme on vielä sellaisia, jotka ovat eläneet nuo ajat, ja onpahan vielä itse joppareitakin, hän sanoo.

Jopparin polku -hankkeessa taltioidaan haastatteluja sekä etsitään valokuvia ja muuta joppaukseen liittyvää materiaalia. Enbuskan mukaan ei ole mahdotonta, että myöhemmin tehtäisiin myös videotallennuksia ja vaikkapa pienoiselokuva.

Tiedon ja materiaalin keräys kestää vuoden. Hanketta rahoitetaan Outokaira tuottamhan -toiminnan ja Lapin Ely-keskuksen Leaderin kautta. Pellon kunta etsii parhaillaan projektipäällikköä Jopparin polku -hankkelle.