Näkökulma: Venäläisturistit – toisen unelma, toisen kirous

Satakuntalainen muotikauppias voi vain haaveilla ostosmatkailijoista, jotka käyttävät jopa tuhansia euroja kerrallaan hankintoihinsa. Etelä-Karjalassa eurot tipahtivat eteen kuin manulle illallinen, mutta silti maakunnassa jaksetaan jupista venäläisten tavoista, Riitta Pihlaja kirjoittaa.

Näkökulmat
Riitta Pihlaja

Moni kadehtii Etelä-Karjalan sijaintia. Satakuntalainen muotikauppias voi vain haaveilla ostosmatkailijoista, jotka käyttävät jopa tuhansia euroja kerrallaan hankintoihinsa.

Läntisessä Suomessa yritetään keksiä konsteja, joilla venäläiset matkailijat saataisiin ajamaan sikäläisten ostosparatiisien vaikutuspiiriin.

Etelä-Karjalassa turismin tuomat eurot tipahtivat eteen kuin manulle illallinen. Aluksi ei ymmärretty, mistä on kysymys, kun raharikkaimmat venäläisasiakkaat olivat vasta tuloillaan.

Komeron perälle pölyttyneet vain kaksi venäläisasiakasta kerrallaan myymälään -kyltit kertovat asennemuutoksesta, joka on kaupan alalla ollut pakko tehdä.

Noista ajoista on tapahtunut paljon. Ensin ymmärrettiin, että markkinointi tehoaa venäläisiinkin. Sitten havaittiin, että markkinatutkimuksella tai ainakin asiakaskyselyllä voidaan tähdätä valikoima napakymppiin.

Näin ovat tehneet ainakin uudet komeat kalakaupat, jotka eivät näytä investoineen turhaan. Lohta ja mätiä viedään rajan taakse kilokaupalla.

Eteläkarjalaisen väen vaikerrus kulttuurieroavaisuuksien aiheuttamasta tuskasta on voimistunut samaan aikaan kaupan kasvun kanssa. Pysäköinti, ajotavat, jonotus, välillä venäläisissä tuntuu ärsyttävän kaikki.

On selvää, että kansoilla on erilaiset kulttuurit. Historia muovaa tapoja erittäin paljon. Pitää ymmärtää, että suunnitelmataloudessa, jossa suunnitelmat eivät aina toteutuneet odotetusti, nopeimmat ja kopeimmat saattoivat pärjätä muita paremmin.

Toisaalta meitä suomalaisia on aina kasvatettu kilteiksi ja toiset huomioon ottaviksi. Suomalaisen ja venäläisen kohtaaminen on tästä näkökulmasta katsottuna melkein kuin sadistin ja masokistin törmäys. Kielimuuri ei törmäystä ainakaan pehmennä.

Pian kukaan ei uskalla avoimesti myöntää, että haluaa tehdä kauppaa rajan takaa tulevien kanssa.

Mitä enemmän venäläisiä vilisee lähiympäristössä, sitä tärkeämpää on vuoropuhelu.

Jupina ja irvistely eivät vie eteenpäin. Päinvastoin.

Pahimmillaan kielteinen asenne muokkaa Etelä-Karjalalle pahan karman. Näin näyttää paikoin jo käyneenkin.

Kun Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri taannoin yritti perustaa yksityisen sairaalan terveysturismieuroja pyydystämään, aie kaatui poliittiseen vastustukseen.

Vaikka sairaalahankkeen kaatumisen takana ei ainakaan näkyvästi ollutkaan venäläisvastaisuutta, se silti lähetti viestin vastaavaa liiketoimintaa Etelä-Karjalaan suunnitteleville. Uusia yhteistyökumppaneita ei ole ainakaan toistaiseksi Eksoten ovia kolkutellut.

Venäläisten kiinteistökauppoja suitsiva lakiesitys on sekin omiaan lisäämään Etelä-Karjalan mainetta venäläisvastaisuuden tyyssijana.

Jos paha karma tästä vielä vahvistuu, kohta Etelä-Karjalassa ei kukaan uskalla avoimesti myöntää, että haluaa tehdä kauppaa rajan takaa tulevien kanssa.

Palataanpa vielä lopuksi satakuntalaisen muotikauppiaan haaveisiin. Siellä toisella puolella Suomea hän jo taputtaa karvaisia käsiään, kun arvelee venäläisbussien pian kiiruhtavan pysähtymättä rajamaakuntien yli.

On paljolti eteläkarjalaisista itsestä kiinni, toteutuuko länsisuomalainen unelma. Sitä kannattaa miettiä nyt, eikä vasta silloin kun peli on jo menetetty.

Riitta Pihlaja
Kirjoittaja on Yle Etelä-Karjalan uutistoimittaja