Patologi on elävien ihmisten asialla

Vastoin yleistä harhaluuloa, patologit eivät työskentele yksinomaan vainajien kanssa. Ruumiinavaukset ovatkin vain pieni osa patologin työtä.

Kotimaa
Patologi Saila Kauppila
Yle

Patologi Saila Kauppilan työajasta valtaosa kuluu omassa työhuoneessa mikroskoopin äärellä potilasnäytteitä tutkiessa. Toisin kuin moni luulee, patologi on enimmäkseen tekemisissä elävien ihmisten kanssa sairauksia etsien.

– Tämä on vähän kuin salapoliisin työtä. Kun rupeaa mikroskoopilla katsomaan, että mitähän täällä on, niin silloin tällöin löytyy kaikenlaista yllätystä, Kauppila luonnehtii työtään.

Kotona ja lenkkipolulla tulee mietittyä, mikä ihmeen sairaus on kyseessä.

Saila Kauppila

Oysin patologian osastolla työskentelee 20 patologia ja siellä tutkitaan vuosittain noin 40 000 solu- ja kudosnäytettä. Syöpäepäilynäytteet pyritään tutkimaan pikaisesti, jotta potilaan sairauden hoito päästään aloittamaan ripeästi.

– Jos löytyy pahanlaatuinen tauti, niin se pitää vielä alatyypittää oikeanlaisen hoidon saamiseksi. Se on sitä vuorovaikutusta, mitä patologi käy hoitavan lääkärin kanssa.

– Hoitovaihtoehtojen määrä on kasvanut ja kasvaa edelleen. Näistä näytteistä pitää saada enemmän ja enemmän irti, kuvailee Kauppila.

Saila Kauppila on työskennellyt patologina liki parikymmentä vuotta. Edelleen mikroskoopissa voi näkyä sellaista, joka laittaa kokeneenkin tutkijan mietteliääksi.

– Joskus asiat kulkevat mukana. Se vaivaa, jos näkee sellaista hankalaa, mitä ei ymmärrä. Kotona ja lenkkipolulla tulee mietittyä, mikä ihmeen sairaus on kyseessä.

Ruumiinavaukset vain osa työtä

Ruumiinavauksia patologian osastolla tehdään 150 vuodessa. Se on vain pieni osa patologin työtä. Ruumiinavaukseen päädytään yleensä vainajan sairauden kokonaisselvittämisen kannalta. Pääosin niitä tekevät erikoistuvat lääkärit.

Saila Kauppila ennakoi tulevaisuudessa patologipulaa. Patologiksi erikoistuminen ei ole erityisen suosittua lääketieteen opiskelijoiden keskuudessa.

Työympäristöään Kauppila luonnehtii asiantuntijayhteisöksi. Ihmisen nimi ja sairaus avautuu viivakoodien takaa. Kauppila korostaa, että työtä tehdään korkealla moraalilla. Patologin rooli potilaan hoitoketjussa on selkeästi sairauden diagnosointi.

– Tässä työssä ei joudu itse kertomaan kenellekään huonoja uutisia. Kliinikkolääkäri joutuu tekemään sen surullisen työn.

– Ehkä se on hyvä niin. Silloin pystyy objektiivisemmin tekemään tätä työtä. Eikä niin, että haluaa nähdä jotain hyvää, silloin kun siellä on kuitenkin vain ikävää, Kauppila pohdiskelee.