Runeberg oli pihi mies – Maamme-laulu syntyi kaurapuuron voimalla

Kansallisrunoilijamme Johan Ludvig Runeberg oli luonteeltaan tarkan markan mies. Hän söi mieluiten tavallista kaurapuuroa ja kirjoitti paperiarkit täyteen niin pienellä käsialalla, että sitä tuskin paljaalla silmällä pystyy lukemaan.

Kotimaa
Vänrikki Stoolin tarinoiden ensimmäinen runo tunnetaan Suomen kansallislauluna Maamme (Vårt land). Runon käsinkirjoitettu ensimmäinen versio sijaitsee Helsingissä Svenska litteratursällskapet i Finlandin arkistossa.
Vänrikki Stoolin tarinoiden ensimmäinen runo tunnetaan Suomen kansallislauluna Maamme (Vårt land). Runon käsinkirjoitettu ensimmäinen versio sijaitsee Helsingissä Svenska litteratursällskapet i Finlandin arkistossa.

Alkuperäinen, sulkakynällä kirjoitettu ensimmäinen versio Maamme-laulusta on hyvä esimerkki runoilijan pihistä luonteenlaadusta: paperi on täytetty tarkkaan laitoja myöten ja äärimmäisen pienellä käsialalla.

Käsikirjoitus sijaitsee Helsingissä Svenska litteratursällskapet i Finlandin arkistorakennuksessa, josta löytyy likimain kaikki mahdollinen J. L. Runebergiin liittyvä aineisto.

SLS:n ohjelmapäällikkö, kirjallisuudentutkija Agneta Rahikainen pitää pienellä käsialalla tarkkaan täytettyä paperia yhtenä osoituksena Runebergin säästäväisestä luonteenlaadusta.

– Hän oli hyvin säästeliäs mies. Paperi oli toki siihen aikaan kallista, mutta vertailun vuoksi esimerkiksi Fredrika Runebergin tekemät käsikirjoitukset on tyypillisesti tehty aika suurelle paperille ja suurella käsialalla.

Pihi luonne näkyi myös Runebergin ruokailutottumuksissa.

– Voisi helposti kuvitella, että tällainen kansallinen suurmies olisi hyvän ruuan ystävä, mutta hänen kohdallaan näin ei ollut. Hän piti erityisesti kaurapuurosta.

– Hän oli myös yllättävän epäsosiaalinen. Vieraita hän otti vastaan kotiinsa Porvooseen mielellään, mutta hän ei itse lähtenyt mielellään mihinkään. Esimerkiksi arvokkaat juhlatilaisuudet olivat hänelle lähtökohtaisesti kammottavia.