Jaakko Yli-Juonikas: Vanhan merimiehen tarina

Vuonna 1976 syntynyt Jaakko Yli-Juonikas on yksi kiinnostavimmista nuorista kirjailijoista, joka ei päästä lukijaansa helpolla. Vanhan merimiehen tarina -romaani kertoo perheestä, jonka ainoa lapsi on hyvin vaikeasti kehitysvammainen. Lue Juha Pikkarainen kirja-arvio.

Jaakko Yli-Juonikas
Jaakko Yli-Juonikas - Vanhan merimiehen tarina
Kustannusosakeyhtiö Otava

Kehitysvammaisuus ja kehitysvammainen perheenjäsenenä on itselleni hyvinkin tuttu asia, koska minulla on kohta viisikymppinen kehitysvammainen velipoika Jari. Hän asui kotona sisarusten ja vanhempiemme kanssa. Meidän vanhempien lasten lähdettyä maailmalle ja isäni kuoltua Jari asui kahden äitimme kanssa. Kun äidin kunto alkoi huonontua kymmenkunta vuotta siiten, muutti Jari aluksi muutamaksi päiväksi viikossa kehitysvammaisten asuintaloon. Viimeiset vuodet hän on asunut omassa asunnossaan Myllytuvalla. Äidin luona hän käy kylässä kerran viikossa. Jarin käytännön asioiden hoito on jäänyt minun ja Myllytuvan henkilökunnan huoleksi.

Käyn säännöllisesti kerran viikossa tapaamassa veljeäni ja samalla tapaan muitakin Myllytuvalla asuvia kehitysvammaisia. Omien kokemuksieni perusteellä voin rehellisesti sanoa, että vilpittömämpiä, iloisempia, luotettavampia ja reippaampia ihmisiä kuin nämä kehitysvammaiset ovat, tapaa harvoin jos koskaan. Vaikka kehitysvammaiset ovat jääneet ilman monista ns. normaalin ihmisen kyvyistä ja taidoista, harvoin he tätä osattomuuttaan valittavat. Meillä olisi hyvin paljon opittavaa näiltä syntymässään monesta asiasta paitsi jääneiltä kehitysvammaisilta.

Edellä kerrotun takia luin kiinnostuneena Jaakko Yli-Juonikkaan aivan tuoretta romaania nimeltään Vanhan merimiehen tarina. Kirjan on kustantanut Otava. Romaani kertoo perheestä, jonka ainoa lapsi on hyvin vaikeasti kehitysvammainen. Hänen vanhempansa hoitavat lastaan kotona omaishoitajina. Tämä on vaatinut monenlaisia järjestelyitä ja perhe saa myös ulkopuolista apua lapsensa hoitamisessa.

Avustettua kommunikaatiota

Vuonna 1976 syntynyt Jaakko Yli-Juonikas on yksi kiinnostavimmista nuorista kirjailijoista, joka ei päästä lukijaansa helpolla. Kirjallisuustieteestä maisteriksi opiskellut Yli-Juonikas aloitti kirjailijana vuonna 2003 novellikokoelmalla Uudet uhkakuvat. Etenkin hänen kaksi viimeisintä romaania Uneksija ja Neuromaani herättivät laajasti huomiota ja molemmat kirjat myös palkittiin. Jaakko Yli-Juonikkaan kirjoja lukiessa vaaditaan lukijalta ponnistelua ja ankaraa miettimistä siitä, onko kirjailija tosissaan vai parodioiko hän erilaisia asioita. Myös minä olin välillä ymmällä hänen uusinta romaania lukiessa.

Romaanin Vanhan merimiehen tarinan Annika on koko elämänsä ajan ollut sidottuna pyörätuoliin ja kaikki hänen tekemisensä täytyy avustaa. Ensimmäiset 12 vuotta Annikaa pidettiin kykenemättömänä kommunikoimaan, koska hänellä oli diagnosoitu älyllinen kehitysvamma. Sitten huomattiin mahdollisuus käyttää fasilitaatiota eli avustettua kommunikointia tietokoneen avulla. Samalla muuttui Annikan kehitysvamma pelkästään fyysiseksi. Tunnetuin fasilitoitu ihminen on maailman johtava fyysikko Stephen Hawking, jonka kommunikointi on täysin avustajien osaamisen varassa.

Keskeisessä roolissa Yli-Juonikkaan romaanissa ovat Annikan kirjoittamat runot. Hän kirjoittaa runoja vain äitinsä avustamana. Äiti haluaisikin tyttärensä runot julkisuuteen. Runokokoelman teko etenee kustantajan puheille asti. Kokoelmaa ei kuitenkaan julkaista. Syynä siihen on ehkä se, ettei tekijä missään nimessä halua kuvaansa kirjaan. Toisaalta kustantaja myös alkaa epäillä sitä. Kuka runot tosiasiassa kirjoittaa? Tästä takaiskusta Annika masentuu, vai onko masentuja sittenkin äiti? Koko tapahtuma heijastuu perheeseen ja myös vanhempien keskinäisiin väleihin.

Perhe jää muun yhteiskunnan ulkopuolelle

Eläminen jokapäiväistä elämää perheessä, jossa on kaikissa asioissa täysin avustettava ihminen, vieläpä kasvava lapsi, on hyvin raskasta. Lähes väistämättä perhe jää ainakin osittain muun yhteiskunnan ulkopuolelle, vaikkei itse siihen mitenkään pyrkisi. Normaali kanssakäyminen muiden ihmisten kanssa vähenee ja koko elämä pyörii hoidettavan ympärillä ja ehdoilla. Näin ainakin käy Annikan perheelle. Tottakai syynsä eristäytymiseen on myös sillä, että fasilitaatioon yleisesti suhtaudutaan vähintään kahtalaisesti. Osa ihmisistä myös asiantuntijoista on sitä mieltä, että avustaja vaikuttaa ratkaisevasti avustettavan ajatuksiin. Jotkut jopa väittävät, että avustettavan ajatukset ovat tosiasiassa avustajan ajatuksia. Myös Stephen Hawkingiä on epäilty asiassa.

Jaakko Yli-Juonikkaan romaani Vanhan merimiehen tarina sai minutkin monessa kohdin ymmälle. Hyvin paljon romaanissa kuvataan niitä vaikeuksia, joita Annikan perhe kohtaa keskenään ja suhteessa muihin ihmisiin. Monet noista vaikeuksista tuntuivat hyvin tutuilta. Mielestäni tekijä myös arvostelee vanhempien omaa suhtautumista vammaisuuteen ja vanhemmuuteen. Kirjailija myös kuvaa mainiosti sitä, miten osa huumorista perustuu siihen, miten vammaiset tai mielisairaat käyttäytyvät. Joka tapauksessa Jaakko Yli-Juonikas on romaanissaan nostanut esille tärkeän asian, josta soisi käytävän enemmän keskustelua.

Mutta se vanhan merimiehen tarina, niitä on romaanissa kaksikin. Minkälaisia ne ovat selviää, kun lukee tämän vaativan romaanin.