Tapani Pöyhönen: Pohjoinen vetää salaperäisesti puoleensa

Hankasalmelaista Tapani Pöyhöstä voisi tituleerata Lapin mieheksi, vaikkei hänellä verisiteitä pohjoiseen olekaan. Muun muassa saamelaiskulttuuri kiehtoo Pöyhöstä siinä määrin, että lehmille laulaminen on vuosien varrella jalostunut joikaamiseksi.

ilmiöt
Tapani Pöyhönen vetää ahkiota pihallaan.
Matti Myller / Yle
Tapani Pöyhönen.
Tapani Pöyhönen on laatinut joiun muun muassa vaivaiskoivulle. Esko Pulliaisen haastattelussa mies innostui improvisoimaan omansa myös Töpinä-lehmälle.

Eläkkeellä oleva maanviljelijä, 67-vuotias Tapani Pöyhönen on syntynyt ja asunut ikänsä Keski-Suomessa Hankasalmella. Maatalon isännyys ja lehmien hoito on ollut hänen elämäntyönsä. Pöyhönen laskee kokeneensa vuosikymmenten varrella noin 800 lehmän syntymän. Karjan parissa ehti vierähtää 42 vuotta.

Saamelaisilla on sitkeyttä ankarissa oloissa elämiseen.

Tapani Pöyhönen

Ensimmäisen reissunsa pohjoiseen Tapani teki vasta eläkeiässä. Vuosi oli 2008, kun mies matkusti Sodankylään. Tankavaarassa hän tunsi Lapin lumon. Pöyhönen kertoo, että pohjoisen koukuttavuus on hänelle itselleenkin yhä jollain tavalla arvoitus.

- Ilmeisesti minun elämäntapojeni yhtäläisyys on yksi tekijä. Olen tuntenut aina myös saamelaisia kohtaan suurta arvostusta. Heillä on sitkeyttä elämiseen ankarissa olosuhteissa. Lehmien ja poronhoidossakin on jotakin samaa, kuvailee Pöyhönen.

Karun kauniit maisemat

Pohjoisen avarassa maisemassa on Pöyhösen mukaan siiinäkin aivan oma viehätyksensä. Mies arvelee, että pitkä työura sidottuna maatalon töihin ja paikalleen on osaltaan vaikuttanut siihen, että hän osaa nauttia vaihtuvista maisemista ja arvostaa niitä. Suomi on Pöyhösen mielestä kaiken kaikkiaankin maisemiltaan todella rikas.

- Matkalla Inariin Saariselän jälkeen maisema esimerkiksi muuttui hirvittävän karuksi. Silloin tuli mieleen, että mistä täällä elanto otetaan. Se oli hyvin voimakas ja erikoinen tunne. En oikein pysty sitä selittämään, mutta kyllä Lapin vetovoima on kova.

Joikaaminen on vähän kuin psykoterapiaa.

Pohjoisen elämä ja kulttuuri ovat innostaneet Pöyhösen myös rakennuspuuhiin. Hankasalmelaisen talon pihalla voi vedellä omatekoista ahkiota.

- Tein tämän itse. Saamelaisethan aikanaan ovat haudanneet ruumiit kansiahkiossa ja tein tämän omien mittojeni mukaan. Tähän on kansikin olemassa. Tosin ahkio oli niin isotöinen, että sanoin jälkipolvelle, että jättäkää tämä muistoksi, ei tätä kannata minun mukanani maahan laittaa.

Joikaaminen on kuin terapiaa

Pöyhönen kertoo, että lauloi aikanaan karjalle muun muassa kansanlauluja. Joiut tulivat mukaan pikku hiljaa. Esimerkiksi vaivaiskoivulle mies on laatinut oman joiun.

- Siinä koen, että olen itse se vaivaiskoivu tunturin kupeessa tuulissa ja tuiskuissa. Omien juurien avulla on pysyttävä tunturissa kiinni ilman taustatukea. Tällainen on ajatus siellä taustalla ja siitä syntyi joiku vaivaiskoivusta.

Joiuilla voi pukea lauletuiksi tarinoiksi ihan arkisiakin asioita ja niitä syntyy myös improvisoimalla.

- Joikaaminen on vähän kuin psykoterapiaa. Tunturissa kun on yksin ja joikaa, niin sudet kaikkoavat ja tulee tunne, etten ole yksin kun kaiku siellä vastaa, kuvailee Pöyhönen ja innostuu samalla laatimaan ja laulamaan Töpinä-lehmälleen omistetun joiun.