Suomen menestynein naisurheilija ei voi seurata olympialaisia paikallaan – "Minulla on kuntopyörä olohuoneessa"

Marja-Liisa Kirvesniemi kertoo saavuttaneensa elämässään enemmän kuin uskalsi ikinä odottaa. Tie huipulle vaati kuitenkin uhrauksia ja matkan varrella eteen tuli myös karvaita pettymyksiä. Nykyisin hiihtäjälegenda viettää seesteistä elämää yksityisyrittäjänä synnyinseudullaan ja esittää vaatimattomia toiveita tulevaisuudelle.

urheilu
Marja-Liisa Kirvesniemi

Marja-Liisa Kirvesniemen Sarajevon kolmen olympiakullan kisoista tulee tänä vuonna kuluneeksi 30 vuotta. Juhlavuoden ja Sotshin kisojen vuoksi hiihtäjälegendaa on revitty julkisuudessa suuntaan jos toiseenkin.

On rasittavaa olla jatkuvasti julkisuuskehässä.

Marja-Liisa Kirvesniemi

Kirvesniemi kertoo pyrkineensä tietoisesti määrittelemään rajan yksityisyyden ja julkisuuden välillä.

- On rasittavaa olla jatkuvasti julkisuuskehässä, Kirvesniemi toteaa.

Nykyisin olympiavoittaja luotsaa hoitolayritystä synnyinseudullaan Rautjärven Simpeleellä.

- Täällä omalla paikkakunnalla asiakkaat tietävät, että mie olen mie. Enhän minä voi käydä näyttelemään mitään muuta, hän toteaa.

Millainen sitten on Marja-Liisa?

- Määrätietoinen, sitkeä ja toivottavasti hyvällä tavalla myös nipottaja.

- Kun otan jonkun homman hoitaakseni, niin yritän hoitaa sen niin hyvin, ettei kymmenen vuoden päästä tarvi harmitella, hän sanoo.

Minulla on jopa kuntopyörä kotona olohuoneessa. Kun seuraan kisoja, en minä niitä pysty paikallaan katsomaan

Marja-Liisa Kirvesniemi

Hiihtäjälegenda seuraa yhä olympiakisoja mielenkiinnolla. Sotshin kisat ovat erityinen merkkipaalu.

- Minulla on jopa kuntopyörä kotona olohuoneessa. Kun seuraan kisoja, en minä niitä pysty paikallaan katsomaan, hän innostuu.

- Kyllä siinä on oma jännityksensä ja tietysti nyt se kulminoituu 30 vuoden taakse. Silloin kaikki natsasi niin kuin piti.

Kirvesniemi muistuttaa, että kisoissa menestyminen on usean eri tekijän summa.

- Tietysti on typerä sanoa, että teen parhaani, mutta ei siinä voi enempää, koska menestys on kiinni niin monesta asiasta.

Kirvesniemi muistelee 30 vuoden takaista helmikuun toista päivää.

- Totta kai urheilijan suurin unelma on olympiakulta, kyllä mie olin sen unelmaksi ja tavoitteeksi joskus laittanut.

- Mieluisinta oli, että voitin sen viitosen perinteisen, koska se on aina ollut mielimatkani.

Perheenäiti huipulla

Toisena urheilu-uransa huippuhetkenä Kirvesniemi mainitsee paluun huipulle vielä perheenäitinä.

- Toivon, ettei kukaan ajattele, että urheilin saadakseni mainetta ja mammonaa. Tein sen ihan sen takia, koska tykkäsin siitä ja toivon, etteivät omat lapset ainakaan missään tapauksessa olisi siitä yhtään kärsineet.

Itse sain mennä kotiin epäonnistuneena ja siinä tilassa, missä olin.

Marja-Liisa Kirvesniemi

Kirvesniemi kertoo sanoneensa lapsilleen, ettei heidän tarvitse kilpailla ja urheilla, jos he eivät halua.

- Joskus jopa lapset sanoivat, että äiti oletko sinä meidän kilpaurheilua vastaan.

- Itse sain mennä kotiin epäonnistuneena ja siinä tilassa, missä olin.

- Olen aina sanonut myös lapsilleni, että koti on sellainen paikka, että jos on elämässä tai urheilussa jotain mennyt huonosti, ei tarvitse tsempata, sinne voi aina tulla.

"Ilman tavoitteita ei pääse mihinkään"

Kimmokkeen hiihtoon Marja-Liisa Kirvesniemi sai 8-vuotiaana katsellessaan Innsbruckin olympialaisia vuonna 1964. Hän korostaa, että tavoitteiden asettaminen on tärkeää.

- Jos ihmisellä ei ole mitään tavoitteita elämässään ja jos ajattelee, että kunhan tässä nyt mennään ja kunhan katellaan, niin eihän sitä mihinkään pääse, topakka nainen toteaa.

Jos ihmisellä ei ole mitään tavoitteita elämässään, niin eihän sitä mihinkään pääse.

Marja-Liisa Kirvesniemi

Hän kuitenkin korostaa, että tavoitteisiin tulee pyrkiä pitkäjänteisesti.

- Ei pidä masentua siitä, jos tavoitteisiin ei pääse heti, vaan eteenpäin pitää pyrkiä pikkuhiljaa askel kerrallaan.

Terveysalalla nykyisin työskentelevä Kirvesniemi sanoo yrittävänsä olla tsemppari huonommassa kunnossa oleville ihmisille.

Kirvesniemi muistuttaa, että huonot päivät mahdollistavat sen, että hyvistä päivistä osaa nauttia.

Jari Kurri, Marja-Liisa Kirvesniemi ja Lasse Virén.
Marja-Liisa Kirvesniemi valittiin urheilun Hall of Fameen vuonna 2011.Jyri Kivimäki / Yle

- Olen saanut sellaisen elämänohjeen, että muista nauttia jokaisesta päivästä, mutta se unohtuu välillä, hän harmittelee.

- Vaikka olin menestynyt urheilija, joskus oli sellainen typerä ajatus, että enhän minä ole itse tehnyt mitään menestyksen eteen, vaan minulla on vain ollut ne kaikki hyvä tukipilarit.

Urheilumenestys vaati uhrauksia

Kirvesniemi kertoo myös tehneensä urheilumenestyksensä eteen paljon uhrauksia. Ensimmäinen uhraus oli se, ettei hän lähtenyt lukioon.

- Muistan ikuisesti rankkana päivänä sen, kun muut valmistuivat ylioppilaaksi tai ammattikoulusta ja minusta tuntui, etten ole yhtään mitään.

Kirvesniemi kertoo olleensa tuohon aikaan kotitöissä ja käyneensä joitakin lyhyitä kursseja, muttei olleensa koulussa.

Muistan ikuisesti rankkana päivänä sen, kun muut valmistuivat ylioppilaaksi tai ammattikoulusta ja minusta tuntui, etten ole yhtään mitään.

Marja-Liisa Kirvesniemi

- Olin jo menestynyt hiihtäjänä, mutta tuntui, ettei hiihtourheilu ole mikään ammatti, vaan tarvitsen oman alan.

Marja-Liisa Kirvesniemi
Yle

Kirvesniemi muistuttaa, että nykypäivänä koulutus on tärkeää myös urheilijoille.

- Monet turvautuvat siihen, että kilpaurheilulla voi porskutella elämän loppuun asti, mutta nykypäivänä tarvitaan myös koulutusta.

- Se on ihan oikein. Ei pidä jäädä pelkästään kilpaurheilun varaan.

Enää lukion väliin jättäminen ei kuitenkaan Suomen kaikkien aikojen menestyneintä naisurheilijaa harmita.

- Minusta ei olisi silloin tullut huippu-urheilijaa, hän toteaa napakasti.

Täydellisyyttä on turha tavoitella

Kirvesniemi sanoo, ettei hän ole täydellinen eikä hänen mielestään kenenkään pitäisi pyrkiä täydellisyyteen.

- Vaikka olen voittanut kolme olympiakultaa ja kun katson nyt niitä hiihtoja, niin huomaan, että olisihan siinä jotakin voinut tehdä paremmin, mutta se riitti silloin.

Hampaankoloon on kuitenkin väänyt vuoden 1992 Albertvillen olympiakisat.

Siinä oli hengenlähtö aika lähellä, mutta onneksi selvisin siitä.

Marja-Liisa Kirvesniemi

- Olin todella hyvässä kunnossa ja hammastulehdus puhkesi juuri siinä kilpailutilanteessa. Siinä oli hengenlähtö aika lähellä, mutta onneksi selvisin siitä.

Menestystä niittänyt hiihtäjä ei kuitenkaan halunnut päättää uraansa sairastumiseen vaan kilpaili Lillehammerin olympialaisissa vielä vuonna 1994.

- Kisoja edeltävänä päivänä minulla oli aivan loistavat sukset, mutta tein liian paljon aukaisevia vetoja. Joku sanoi, että ne kisat ovat vasta huomenna ja sanoin, ettei tunnu yhtään missään.

Olosuhteet kuitenkin muuttuivat yön aikana. Myös edellisen päivän harjoittelu painoi.

- Olisi pitänyt olla jo ihan riittävästi kokemusta, mutta kroppa olikin edellisen päivän harjoittelun jäljiltä pikkuisen tyhjä.

Kirvesniemi valitsi myös edellispäivänä käyttämänsä suksiparin, vaikka sääolot olivat yön aikana muuttuneet.

- Oli hienoa, että tuli mitali, mutta pronssi oli pettymys, hän toteaa.

"Mie olen Marja-Liisa, mie olen onnellinen Marja-Liisa"

- Olen saavuttanut elämässäni paljon enemmän kuin ikinä olen voinut unelmoida. Vaikka olen olympiavoittaja, olen myös kahden tyttären äiti, se on minulle iso saavutus.

Totta kai toivon, että jatkossa tasapainoista hyvää elämää olisi vielä vuosia, vuosia.

Marja-Liisa Kirvesniemi

Nykyisin Kirvesniemi kokee onnistumista työnsä kautta.

- On mukavaa, jos asiakas sanoo, että palvelu oli hyvää. Onneksi sitä tulee päivittäin.

Hän mainitsee tärkeänä elämän sisältönä myös hyvät välit läheisiin ihmisiin. Tulevaisuudelta hän odottaa ennen kaikkea terveyttä itselleen ja läheisilleen.

- Totta kai toivon, että jatkossa tasapainoista hyvää elämää olisi vielä vuosia, vuosia.

Sotshin kisoissa Kirvesniemi seuraa etenkin hiihtolajeja, ampumahiihtoa, mäkihyppyä sekä jääkiekkoa.