Nymphomaniac puhuttaa: Onko seksin kuvaaminen tarpeellista?

Tanskalaisohjaaja Lars von Trierin uusi elokuva Nymphomaniac saa ensi-iltansa tänään Helsingissä. Elokuva on herättänyt runsaasti kohua seksin kuvaamisen takia. Ohjaaja käytti seksikohtauksissa sijaisnäyttelijöinä pornoammattilaisia.

elokuvat
nainen vuoteessa ja tuolilla istuva mies keskustelevat
Stellan Skarsgård kuuntelee nymfomaanin koko tarinan.Nordiskfilm
lempivä pari
Tähtihetki pui Lars von Trierin Nymphomaniac-elokuvan pohjalta seksin rajoja ja merkitystä valkokankaalla. Vieraina kirjailija-dramaturgi Laura Gustafsson ja tutkimusprofessori Osmo Kontula.

Nymphomaniac-elokuvassa pahoinpidelty, keski-ikäinen nainen kertoo ventovieraalle miehelle koko elämäntarinansa lapsuudesta saakka. Nainen mieltää itsensä nymfomaaniksi ja elokuva kertoo myös naisen seksuaalisesta historiasta eksplisiittisen seksikuvauksen kautta.

Von Trierin alkuperäinen elokuva kestää viisi ja puoli tuntia, mutta elokuvateatterilevitykseen tulee nyt rahoittajien toiveesta siistitty päälle neljän tunnin versio.

Aamu-tv:n Tähtihetkessä vierailivat muun muassa Huorasatu-kirjasta ja -näytelmästä tuttu Laura Gustafsson ja Väestöliiton tutkimusprofessori Osmo Kontula. He eivät olleet vielä nähneet Nymphomaniacia.

Gustafsson käsittelee teoksissaan seksuaalisuutta ja naisen asemaa. Gustafsson pitää seksin katsomista elokuvassa vaivaannuttavana.

- Jos haluaa katsella bylsimistä (seksiaktia), niin katsoo sitten pornoa mieluummin kuin taidefilmejä. Se ei vain ole kovin kiinnostavaa. Seksi ei välity elokuvasta sillä, että näytetään joidenkin harrastavan seksiä. Se banalisoi ja estetisoi seksin ihan väärällä tavalla.

Pornografiaan ei kuulu normaalielämää

Kontula on perehtynyt seksuaalisuuden tutkimukseen ja seksologiaan. Hänen mielestään ero seksin ja pornografian välillä on melko selkeä.

- Kyllä pornografiassakin on seksiä, mutta se erottuu seksistä siten, että seksi kuuluu ihan normaalielämään, jokaiseen parisuhteeseen ja intiimielämään. Pornografiassa se erotetaan erikseen muusta elämästä ja tuotetaan nimenomaan katsojan kiihottamiseen.

Elokuvassa seksi ja seksuaalisuuden kuvaus on osa päähenkilön Joen muuta elämää. Nymphomaniac kertoo Joen suhteesta vanhempiinsa, rakastamaansa mieheen ja omaan lapseensa. Elokuva ei Kontulan määritelmän mukaan täytä pornografian kuvausta, mutta seksin kuvausta voi pitää provokatiivisena. Elokuvassa käsitellään muun muassa väkivaltaista seksiä ja pedofiliaa.

Kontulan mielestä provokatiivisena pidetään seksin kuvausta, joka kulkee laillisen ja laittoman rajoilla.

- Ne asiat, joissa ihmiset eivät vapaaehtoisesti osallistu, ihminen jopa raiskataan tai hän on sellaisessa tilassa tai sen ikäinen, että ei pysty vastaamaan itsestään kuten lapsi tai nuori. Esimerkkinä tästä on Lolita-elokuva. Kohahduttamisen raja menee tässä.

”Nymfomaani on väärä käsite”

Laura Gustafssonin mielestä seksi ei ainakaan teoksen pääteemana ole kiinnostava.

- En tiedä voiko seksin avulla paljoakaan kertoa. Olen miettinyt, miten kirjoittaisin itse seksistä ja naisista niin, että naiset eivät pelkistyisi seksiin. Seksin pitäisi tapahtua normaalissa elämässä, eikä sen takia tapahdu mitään kauheaa.

Kontulan mielestä seksiä harrastavat naiset eivät ole vielä tulleet kunnolla ulos kaapista elokuvissa. Nymphomaniac käsittelee hänen mielestään mielenkiintoista teemaa, mutta nymfomaani on väärä käsite. Tabu pitäisi avata jonkun muuan teeman alla, sanoo Kontula.

- Nimi on laskelmoitu ohjaajalta, siitä tulee mielikuva, että kyse on jostakin paheksuttavasta, mitä nainen tekee. Siihen maailmaan on mielenkiintoista kurkistaa. Se on siinä mielessä valitettava nimi, että se on moraalisesti latautunut. Se ylittää sovinnaisuuden rajan, nainen on liian seksuaalinen ja liian halukas.