Neuvosto-Sotshi oli petrolinhajuinen kesäparatiisi

Ranskalaiset rakentelivat eteläisen Venäjän subtrooppisen vyöhykkeen Sotshiin Rivieraa jo 1900-luvun alussa. Lomakohde alkoi vetää väkeä vasta, kun Stalin rakensi sinne 1920-luvulla oman kesähuvilansa ja määräsi arkkitehdit rakentamaan sosialistisen renesanssin hengessä kylpylöitä työrahvaalle. Seuraavien vuosikymmenten mittaan Mustanmeren rannoilla paistatteli neuvostokansalaisten rinnalla myös tuhansia suomalaisturisteja. Osa matkusti Sotshiin aatteen palosta, osa halpojen hintojen ja upeiden maisemien houkuttelemana.

urheilu
Sirppi ja vasara Amerikansuomalaiset Neuvosto-Karjalassa -näyttelyssä.
Sari Jormanainen / Yle

Kuumimpina 70- ja 80-lukujen matkailuvuosina Sotshi veti etenkin vasemmalle kallellaan olevia matkaajia itänaapuriin. Nuorisojärjestön arpajaisista reissunsa voittanut Lauri Rämö tunsikin porukassa olonsa vähän vieraaksi. Nuori mies lähti matkalle heti armeijan päätyttyä toukokuussa 1974, eikä tiennyt lomakohteesta tuon taivaallista.

- Sotshi oli kommunismin aikaan täynnä ihmisiä, jotka olivat aatteen puolesta liikkeellä. Taisin olla ainoa porukasta, joka oli muissa harrastuksissa siellä.

Jo matka oli mieleenpainuva elämys. Siihen aikaan Helsingistä lennettiin ensin Aeroflotilla Leningradiin, jossa vaihdettiin menopeliä.

Lento Leningradista eteenpäin oli kuin lentävä paikallisbussi.

Lauri Rämö

- Lento Leningradista eteenpäin oli kuin lentävä paikallisbussi. Samassa matkustamossa oli turisteja, mummoja ja lampaita. Yöllä laskeuduttiin Suhumiin, josta ajettiin petrolinkäryisillä autoilla pitkä matka Sotshiin. Perillä odotti seuraavan aamun auringonpaiste.

Kiviä kotiinviemisiksi

Paikallisille turismi oli tärkeä tulonlähde. Työpaikan lisäksi matkailu tuotti monelle vuokratuloa; osa asukkaista pakkasi sesongin ajaksi perheensä pihavajaan tai talon yhteen huoneeseen ja vuokrasi kotinsa. Iso asia oli myös se, että matkaajien mukana Sotshiin tuli himoittua länsitavaraa, jota kaupungista ei muuten saanut. Tuliaisten kanssa oli miettimistä: kaupungissa ei ollut Lauri Rämön mukaan yhtään mitään ostettavaa. Mies poimi Mustanmeren rannasta kiviä matkamuistoksi.

Itsekseen liikkunut nuori mies sai helposti kontaktin paikallisväestöön. Koska länsitavaraa ei ollut saatavilla, yrittivät asukkaat ostaa vaatteet Rämön päältäkin. Moni suomalainen pakkasi reissuun mukaansa myytävää tavaraa sukkahousuista lenkkareihin, mutta Rämö ei ollut osannut varautua.

- Mulla ei ollut mitään matkatavaran mukaan laitettuna myyntiin, joten ostohalukkaat joutuivat pettymään.

Kaupungin kauneus jäi mieleen

Neuvostotodellisuuden ikävistä puolista huolimatta päällimmäisenä Rämön mieleen jäi kaupungin kauneus. Se yllätti sosialistista ankeutta tulvineessa Karjalassa aiemmin matkanneen nuorukaisen täysin.

- Neuvostoliittolaisuus näkyi kyllä kaikessa. Sotshi oli kuitenkin rakennettu tsaarinajan tyyliin; siellä oli vanhoja, vauraita huviloita. Siellä näkyi vanhan vallan jälki. Hotellikin oli valtava palatsi, jossa oli iso parveke Mustallemerelle.

Talviolympialaisten järjestäminen subtrooppisessa kesäparatiisisissa oli Rämölle melkoinen yllätys.

Näytetään, että on mahtia ja rahaa, millä mällätä.

Lauri Rämö

- Kesäkisat olisin ymmärtänyt. Eihän siellä ole viileää kuin vuorilla ja suurin osa lajeista on pitänyt laittaa halleihin, jotka voisivat olla missä tahansa. Hämmästelen paikkavalintaa ja epäilen, että motiivina on ollut Putinin voiman osoittaminen Venäjän rajan tuntumassa. Näytetään, että on mahtia ja rahaa, millä mällätä.

Rämöä eivät Sotshin kisat paljon hetkauta. Ohuesti kiinnostavat vain kuvat kaupungista; niissä näkyy 40 vuoden aikana tapahtunut muutos.

- Lähden matkalle Kuubaan. Siellä tuskin katsellaan talviolympialaisia.