Näkökulma: Istumisen diktatuurin aika on ohi – työmyyrät, käykää makuulle!

Siinä missä istumisen vaaroihin kyllästyneet toimistotyöläiset vaativat seisomapisteitä työpaikoilleen, toimittaja Tapani Ripatti hoitaisi työnteon mielellään rennosti makoillen kuin viidakon kuningas, leijona.

Näkökulmat
Tapani Ripatti
Juha Tanhua / Yle

Tutkimukset kertovat vastaansanomattomasti, että liika istuminen on pahasta. Myös kuoleman ja istumisen yhteyttä on tutkittu ja päädytty vuosien uurastuksen ja verrokkiryhmien kautta siihen lopputulemaan, että jopa 100 prosenttia elämänsä aikana tolkuttomasti istuneista kuolee. Virhemarginaali on kolme prosenttiyksikköä suuntaansa.

Tutkimus pysähdytti minut, sillä olen vankkumaton leijonaelämän kannattaja.

Leijonan lailla sitten singahtelisin kopiokoneelle, palaveriin, ruokatunnille, teelle ja lopulta kotiin, jossa jatkaisin koetta itseni uhraten ensin olohuoneen sohvalla viltin alla ja yöllä sängyssä peiton kainalossa.

Leijona on eläinihanteeni. En ihaile sen kuninkaallisuutta tai muita siihen liitettäviä yleviä arvoja. Leijonassa kiehtoo sen näennäinen velttous ja raukeus.

Päivät pitkät se makoilee puun siimeksessä savannilla ympäristöä tarkkaillen, kuunnellen, haistellen ehkä jopa maan värähtelyjä tunnustellen. Sitten se nousee, venyttelee, ottaa pari verryttelyaskelta ja silmänräpäyksessä räjähtää jonkin elukan perään ja iskee siihen hampaansa.

Tuokion kuluttua veristä leukapieltään nuoleskellen leijona palaa tyytyväiseen rentouteen. Ei tule paljoa liikuntatunteja kuntoiluappelsiiniin.

Saisinko liikuntamittarin vyötärölle? Voisin ruveta koekaniiniksi vaakatasovaikutusten tutkimukseen.

Kun muille viritellään työpaikalla seisomatyöpistettä, minulle kannettaisiin divaani. Tekisin työt makoillen. Leijonan lailla sitten singahtelisin kopiokoneelle, palaveriin, ruokatunnille, teelle ja lopulta kotiin, jossa jatkaisin koetta itseni uhraten ensin olohuoneen sohvalla viltin alla ja yöllä sängyssä peiton kainalossa.

Kaiketi jossain vaiheessa evoluutio muokkaa meistä köyryisiä konttorisapienseja tai lihaksikkaita duunarisapienseja tai isopäisiä, suurisilmäisiä nörttisapienseja.

Miten tähän istumisen diktatuuriin on päädytty? Jos se on vaarallista, miksi koko työelämä on kehittynyt sen ympärille?

Ei tätä voi haluta voittoja hamuava kapitalisti eikä eläkeikää puolustava AY-ihminen, koska nykymeno alentaa työn tuottavuutta ja vie duunarin ennenaikaiseen hautaan – varmaan kohta kippurassa, kun on koko elämänsä päiväkodista kuolemaan istunut niska kyyryssä.

Kaiketi jossain vaiheessa evoluutio muokkaa meistä köyryisiä konttorisapienseja tai lihaksikkaita duunarisapienseja tai isopäisiä, suurisilmäisiä nörttisapienseja.

Hämmästelen suuresti myös sitä, mikseivät kristilliset ole oivaltaneet, että tässähän olisi oiva tilaisuus todistaa Jumalan suuruutta ja Raamatun sanan kestävyyttä. Eikös siellä todettu, ”että hiessä päin pitää sinun leipäsi tienaaman”?

Ei puhuttu mitään istumatyöstä. Päätteen ääressä ei hikeä näy, korkeintaan ennenaikainen Mana.

Ihan siis summaten. Istuminen on pahasta, kaiketi ihan Perkeleestä. Seisoma-asento on yksilön ja työn kannalta toimivin ja terveellisin, mutta vaakataso on Jumalasta, koska se on koko ihmiskunnan lisääntymisen ja säilymisen kannalta toimivin.

Eli kun työtä teet, seiso, muutoin valitse vaaka-asento. Sen on Luoja luonut. Istumassa voi keräillä sukkia jalkaan, kun makuulta nousee.