Radiotarinoiden mestari on poissa

"Kari Toiviainen: Eskoantero Mustonen näki elämänsä kellotauluna. Viime joulukuussa Esko sanoi, että nyt kello on kolmea minuuttia vaille. Sunnuntaina se oli tasan."

media
Eskoantero Mustonen
Yle

- Eskoantero Mustonen oli suuri ihminen, lämmin ja inhimillinen näkijä, sanoo Yle Etelä-Savon eläkkeellä oleva päällikkö Kari Toiviainen.

Moni tuntee Eskoantero Mustosen myös Mustina, miehenä, jonka ääni on tuttu kaikkialla Etelä-Savossa. Hän oli toimittajakollega, joka kirjoitti runoja, kävi ajattelukävelyillä, harrasti kurkkulaulua, latasi itseään mökillä yhdessä vaimonsa kanssa. Eskoantero oli mestari löytämään radiojuttuihin äänimaiseman, mestari löytämään juuri oikean haastateltavan vaikka vaeltamalla tulipalopaikasta poispäin ja pysähtymällä juttelemaan tielläkulkijan kanssa.

Eskoantero lahjoitti runokirjansa toimituksen väelle omistuskirjoituksin varustettuna. Jotakin hänen käsialastaan kertonee se, että useimmat eivät ole vieläkään saaneet selvää, mitä omistuskirjoituksessa lukee. Mutta miehen tietäen: teksti oli ystävällistä ja positiivista.

Eskoantero Mustonen oli Yleisradion ja sittemmin Ylen leivissä vuodesta 1969 alkaen. Hän oli ohjelma-avustaja, määräaikainen toimittaja, toimittaja, toimitussihteeri, aluetoimituksen esimies, vastaava tuottaja, toimittaja. Kari Toiviainen muistelee, että uran alkupäässä, kun Eskoantero myös kuvasi juttujaan televisioon, hänen palkkakuitissaan luki "elokuvaaja". Eskoantero jäi eläkkeelle heinäkuun lopussa vuonna 2010.

Esko keksi, että ostetaan pulkka.

Kari Toiviainen

Kari Toiviainen kiteyttää mielikuvaansa Eskoantero Mustosesta sanomalla, että Esko oli radiomies viimeiseen saakka. Äänimaisema merkitsi hänelle tavattoman paljon. Toisaalta hän uskoi radiomiehen näkyyn, että Mikkeliin pitää perustaa oma paikallisradio.

- Sitä asiaa Esko ajoi kuin käärmettä pyssyyn ja niinpä joulukuussa 1985 perustettiin Radio Mikkeli, Yleisradion ensimmäinen paikallisradio, jonka kuuluvuusalue oli Mikkeli ja Mikkelin ympäristö.

Kahden ja puolen minuutin humala

- Esko oli tarinoiden mies. Minulle on jäänyt elävästi mieleen omalta esimiesajalta, joskus 2000-luvun vaihteessa, Kortti-niminen juttupaikka. Esko pystyi tekemään kahden ja puolen minuutin kortin yhdestä sanasta. Tuo sana oli "humala". Kortissa hän kertoi erilaisilla ilmaisuilla, mitä humala on.

- Hänellä oli huippuradiomiehen erinomainen kyky maalata maisema ja kertoa tarina siitä maisemasta, joka hänen silmiensä edessä oli.

- Eskoantero oli äänimaalari, hän oli vaativa äänitarkkailijoiden kannalta, kun juttua rakennettiin. Joskus 80-luvulla tehtiin Enonkoskelta suoraa lähetystä ja Esko käytti etukäteen valtavasti aikaansa siihen, millä tavalla Enonkosken kohina välitetään kuuntelijoille, Kari Toiviainen muistelee.

- Kun kohina oli rakennettu, Esko sanoi: "Tämän päälle ei tartte puhua, tämän voi kuunnella".

Mannerheimin karvalakki ja olutkori

Eskoantero Mustonen muistetaan joviaalina persoonana. Kari Toiviainen kertoo tarinan:

"Otavan opistolla tehtiin metsämiehille jotakin kurssia. Oli tarkoitus illalla viettää saunailtaa. Yleisradion säännöt kielsivät oluttarjoilun, joten lähdimme lähikauppaan ostamaan olutkoria. Esko osti korin ja myös yhden lenkkimakkaran. Esko sanoi, että pannaan siihen kuittiin ruoka plus ruokajuoma.

Mietimme siinä, että emme voi kantaa Otavan taajaman läpi kahdestaan olutkoria ja taksin tilaaminen niin lyhyelle matkalle olisi ollut älytöntä. Esko keksi, että ostetaan pulkka, se on halvempikin kuin taksi.

Esko kävi istumaan pulkkaan, minä vedin. Olutkori oli Eskon sylissä ja päässä hänellä oli valkoinen karvahattu. Mies oli kuin Mannerheim konsanaan."

Nyt kello on tasan

Eskoantero Mustosen ja Kari Toiviaisen ystävyys säilyi eläkkeelläkin.

- Esko on ollut minulle rakas persoona ja työkumppani. Olen tuntenut Eskon 60-luvun lopulta lähtien. Tein silloin nuorten radioon juttuja ja Esko kannusti, Kari Toiviainen kertoo.

- Kun Esko sairastui ja jäi myöhemmin eläkkeelle, meillä oli tapana vähintään kerran kuussa soittaa toisillemme ja kysyä, mitä kuuluu.

- Esko näki oman elämänsä kellotauluna. Vielä viime kesäkuussa Esko sanoi, että elämän kello on varttia vaille. Syksyllä hän sanoi sen olevan kymmentä vaille. Viime joulukuussa Esko sanoi, että se on kolme minuuttia vaille.

- Sunnuntaina kello oli tasan.

- Eskoantero Mustosen elämä päättyi kello 7.40, jolloin Etelä-Savon Radiossa on reportterijutun paikka. Reportteri oli poissa.