Kuurojen vanhempien lapsista tuli vastuunkantajia

Viittomakielen päivää vietetään keskiviikkona viidennen kerran. Keminmaalaisen Tommi Lepojärven viittomakielen taidot ovat päässeet hieman ruostumaan, mutta keskustelu onnistuu silti yhä viittomilla. Lepojärven lapsuudenkodissa koko sisarusparvi oppi viittomat, koska vanhemmat olivat kuuroja.

Kotimaa
Tommi Lepojärvi kirjojen äärellä
Tommi Lepojärvi päätti pitää pienen hengähdystauon kunnanjohtajan tehtävistä. Parin kuukauden ajan hän perehtyy tutkimusaihettaan liippaavaan kirjallisuuteen.Yle / Laura Holappa

Lapin liiton selvitysmies Tommi Lepojärvi tottui vastuunkantoon jo lapsuudenkodissaan. Lepojärven molemmat vanhemmat olivat kuuroja, joten sisarusparvesta jokainen toimi vuorollaan vanhemmille tulkkina ja hoiti asioita heidän kanssaan.

- Kuuroilla ei ollut vuosikymmeniä sitten samanlaisia oikeuksia kuin nykyään vaan toimeen piti tulla omillaan ja minäkin olin monesti tulkkina vanhemmille, muistelee Lepojärvi.

Viittomat olivat osa arkea

Viittomakieli oli Lepojärven perheen kotikieli, mutta hänen ei tarvinnut opetella kaikkea yksin, kun talossa oli jo kuulevia lapsia. Lepojärven mukaan lapsuudenkodin kokemuksilla on ollut iso vaikutus hänen koko elämäänsä.

- Se on vaikuttanut työuraan. Sitähän oppi jo pienenä lapsena toimittamaan vastuunalaisia asioita ja toimimaan vähintään tulkkina, vaikka kotona oli isompiakin sisaruksia.

Tällä hetkellä Lepojärvi sorvaa selvitystä Lapin sote-mallista Lapin liiton palkkalistoilla, mutta aikaisemmin hän on ollut muun muassa Keminmaan ja Ruukin kuntien kunnanjohtajana.

Lisäksi työkokemusta on kertynyt toimitusjohtajan, tutkijan ja maaseutuyritysneuvojan tehtävistä.

Taito on yhä tallella

- Viittomataidot ovat päässeet ruostumaan, kun vanhemmat eivät enää ole elossa. Pärjään kuitenkin yhä viittomakielellä, mutta tulkiksi minusta ei enää ole, luonnehtii Lepojärvi.

Lepojärven mukaan lapset yrittivät joskus puhua omia salaisia asioita keskenään huulia liikuttamatta, mutta usein huonolla menestyksellä.

- Vanhemmat olivat mahdottoman hyviä huuliltalukijoita ja me vastavuoroisesti ymmärsimme hyvin heidän puhettaan ja viittomiaan, joten näitä taitoja sitten sovellettiin eri tilanteiden mukaan, mutta vatsasta puhumista ei sentään opeteltu, naurahtaa Lepojärvi.