Perinteinen nukke ei enää kulje pikkutytön kainalossa

Vauvanuket kuuluvat luontevasti pienimpien lasten leikkeihin. Sen sijaan pikku tyttöä esittäviä nukkeja ei hoivaa enää kukaan. Nukkerepertuaarissa tehdään iso aikahyppy vauvasta teini-ikään, jossa lapsuus ikään kuin ohitetaan kokonaan. Tyttöjen käsissä näkee sen sijaan teinityttöjä esittäviä Friends-legoja tai esimerkiksi Barbieita sekä eläinhahmoja.

Kotimaa
Kuvassa nukkeja lattialla ja tyttö leikkimässä niillä
Heini Holopainen / Yle

Dosentti ja yliopistonlehtori Marjatta Kalliala Helsingin yliopistosta miettii, että kysymykseen "mihin katosivat nuket" ei ole yhtä yleispätevää vastausta. Hän on tutkinut väitöskirjassaan lasten leikkimistä (väitöskirja vuodelta 1999) haastatellen ja havainnoiden kuusivuotiaita tyttöjä.

– Totesin jo tuolloin, että ensin leikitään vauvanukeilla ja sitten tuleekin hyppäys kohti nuoruutta.

Malleja on tarjolla kodin ulkopuolelta

Miksi sitten on näin, kun vielä 1950-luvulla oli toisin? Vastausta voi lähteä etsimään siitä tutkitusta ja todetusta lähtökohdasta, että leikki heijastaa yhteiskuntaa, aikaa ja kulloistakin kulttuuria.

– Kun kotiäitejä oli enemmän, hoiva näyttäytyi keskeisempänä osana äitien elämää kuin nyt. Kotona oltiin enemmän ja sieltä löytyi aineksia leikkeihin. Nyt aineksia tulee myös viihteestä ja mediasta. Fantasiaa ja fiktiota on tarjolla tavattoman paljon.

Televisiosta tulvii lastenohjelmia, joissa esimerkiksi Winx-supersankarit taistelevat pahaa vastaan. Barbiet, Bratzit, Friendsit ja muut teini-ikäiset tai sitä vanhemmat kaunottaret esiintyvät mukaansatempaavasti. Tämä viriketulva on paljon voimallisempi kuin se, jota sotien jälkeen eläneet lapset saivat kokea. Hoivaajan rollin lisäksi tytöille on tarjolla toimintasankarin rooli.

Nyt jo pienille lapsille on selvää, että tytöt menevät isoina opiskelemaan ja töihin, ja maailmassa on kaikenlaista muutakin kuin hoivaa.

– Muutama vuosikymmen sitten tytöt halusivat isoina äideiksi ja sairaanhoitajiksi, nyt laulajiksi ja tanssijoiksi. Viihde vaikuttaa. Nyt jo pienille lapsille on selvää, että tytöt menevät isoina opiskelemaan ja töihin, ja maailmassa on kaikenlaista muutakin kuin hoivaa. Hoivaaminen on enää vain pieni osa äidin roolia nykyään, selventää Marjatta Kalliala.

Teollisuus tuuttaa leluja

Erittäin suuri vaikutus on myös leluteollisuudella. Sieltä syydetään tarjolle jos jonkinlaista pitkäsääristä glamournukkea. Tarjonta on myös tutkittua ja laskelmoitua. Ennen markkinoille laskua lelut testataan tarkkaan koeleikkijöillä, jotta tuotteen suosio selviää.

Ei kuitenkaan pidä luulla, että kotileikit olisivat kokonaan kuolleita ja kuopattuja. Niitä leikitään kyllä, mutta esimerkiksi pehmoleluja hoivaten. Pehmoleluja ja söpöjä eläimiä on tarjolla miljoonaa eri laatua. Littlest Pet Shop -eläinhahmot monine tarvikkeineen ja leluineen ovat pikku tyttöjen suuressa suosiossa.

Lasten leikit on nykyään sitä paitsi kiedottu laajoihin tarinoihin.

Leluteollisuus on kehittänyt pojille esimerkiksi Chima-legojen tai Gormiti-hahmojen ympärille valmiit tarinat, joissa jokaisella hahmolla on oma roolinsa ja luonteenpiirteensä.

Nykyään tämä on tarjolla tytöillekin. Varhaisteini-ikäisiä esittäville Friends-legotytöille on kirjoitettu lempivärit, lempiruuat ja tarkat luonnekuvaukset, jotka asettuvat kehyksiksi, kun näillä hahmoilla leikitään. Niitä voi sitten noudattaa tai olla noudattamatta.

– Lasten on omaksuttava valtava tietomäärä voidakseen leikkiä asiantuntevasti. Hahmojen taustat kuuluu tietää. Siihen tarvitaan valtavaa oppimiskapasiteettia, toteaa Marjatta Kalliala.

Marjatta Kalliala on varhaiskasvatusksen dosentti ja yliopistonlehtori Helsigin yliopistossa. Hänen väistöskirjansa "Enkeliprinsessa ja itsari liukumäessä. Leikkikulttuuri ja yhteiskunnan muutos" julkaistiin 1999 (Gaudeamus).