Kevät on pidemmällä kuin luulet

Valo tulvii maisemaan ja pakkanen väistää. Ihminen odottaa silti muuttolintuja ennen kuin ymmärtää kevään saapuvaksi. Linnuilla asia on toisin. Ne aloittivat kevään jo tammikuun lopulla.

Kotimaa
Kuvassa pörheä sinitiainen
Raila Paavola / Yle

Kun ihminen kaamoksen jälkeen käy toiveikkaana tähyämään kohti kesää ja koettaa löytää ilmasta kevään merkkejä, on lintujen kevät jo pitkällä. Jo tammikuun muutamat kirkkaat päivät ja yöt sekä pienikin valon lisääntyminen huomataan siivekkäiden suunnalla. Liikehdintä vilkastuu ruokintapaikoilla ja reviireillä.

- Korpit ja käpylinnut ovat ensimmäisten joukossa kääntämässä käytöstään kevätpuuhien suuntaan. Pikkukäpylinnuthan saattavat pesiä miltei ympäri vuoden, mutta helmikuu on sellaista aikaa, että suurempi populaatio virittäytyy pesintäpuuhiin, kertoo Pohjois-Karjalassa Kontiolahden Pyytivaaralla asuva ja lintuja työkseenkin seuraava Veli-Matti Sorvari.

- Korppien soidinaika on hyvässä vauhdissa jo, ja muninta alkaa maaliskuulla. Aikaisimmat korpin poikaset ovat siivillään meidän maakunnassamme jo huhtikuun viimeisten päivien aikaan. Olen itsekin niitä rengastanut tuolla hieman pohjoisempana aivan toukokuun alussa, Sorvari kertoo.

Sorvari kertoo, että kirjosieppo ilmaantuu keväisiin pihapiireihin vapun tienoilla ja siinä vaiheessa tiaisetkin uskaltavat viimein valita pesäpaikkansa. Kirjosieppo ei seikkaile häätää muita mieleisestään pesäpaikasta, joten tiaisten on syytäkin katsoa ensin, mihin kirjosiepon munat munitaan.

- Viimeiset tiaiset aloittavat pesintänsä toukokuun lopulla, mutta talitiainen pesii usein toisenkin kerran kesän aikana, Veli-Matti Sorvari kertoo.

Siraukset erottuvat vaikka silmät kiinni

Pitkän linjan lintuharrastaja tunnistaa linnut paitsi ulkonäöltä, myös ääntelyn perusteella. Lajityypilllinen ääntely on lintuja pitkään harrastaneelle yhtä paljastavaa, kuin linnun näkeminen. Sorvarikaan ei hämäänny, kun pihapiirin puunrungolta alkaa kuulua kiivas koputtelu.

- Tässä meidän pihassa liikkuu tällä hetkellä muun muassa valkoselkätikka, pohjantikka ja käpytikkoja, mutta esimerkiksi tuo ääni ei ole tikan tekemää. Koputtelun tunnistaa hieman toisenlaisesta rytmistä tiaisten aikaan saamaksi. Kyllä linnut erottuvat äänistään hyvinkin tarkasti, joskus jotkut korkeat siraukset voivat olla sellaisia, ettei ihan saa selvää.

Jotkut lintuyksilöt ovat yllättäneet ääntelyllään imitoimalla taitavasti aivan muun lajin lintua. Sellaisia yllättäjälaulajia olen joskus löytänyt lehvien piiloista.

Veli-Matti Sorvari

- Jotkut lajit, ja lintuyksilöt ovat myös aika taitavia imitoimaan muita lajeja. Se on joskus aiheuttanut hilpeitäkin hetkiä, kun linnun lopulta näkee ja se onkin aivan muun lajin siivekäs kuin on olettanut, Sorvari kertoo.

Sorvari kertoo, että punatulkut juttelevat keskenään pitkin talvea aivan yhteydenpidon merkeissäkin, mutta helmikuussa niiden viheltelyyn on selvästi ilmaantunut jo keväinen sävy. Laumaeläiminä saman ruokintapaikan linnut viestittävät toisilleen ääntelyllään paitsi sen että ovat paikanpäällä, myös sen että kaikki on maisemassa ihan hyvin ja kohdallaan, petoja ei näy ja ruokailla voi rauhassa.

Iso mies pienessä kojussa

Luontokuvaaja Mauri Leivo kävi sukulointimatkalla Porvoosta Pohjois-Karjalassa, ja kävi samalla Pyytivaaralla Sorvarin pihapiirissä kuvaamassa valkoselkätikkaa piilokojusta.

- Onhan tämä hieman haastavaa, kun tämänmittainen mies ahtaa itsensä pieneen telttakojuun ihan sykkyrälle. Lintujen ruokintapaikalla on kuitenkin niin paljon tapahtumia seurattavaksi, ettei puutuvia jäseniään huomaa, ennen kuin alkaa vääntäytyä ulos kojusta, Leivo naurahtaa.

Valkoselkätikka on edelleen niin harvinainen siivekäs, että sen eteen ollaan valmiita näkemään vaivaa. Veli-Matti Sorvari kertoo saaneensa houkuteltua tänä talvena valkoselkätikan pihalleen kaulaamalle sille lehtipuita koputeltavaksi. Linnun reviiri on osoittautunut yllättävän laajaksi, ja yhden päivän aikaa se vierailee todennäköisesti vain yhdellä ruokintapaikalla kerrallaan.

- Moni ruokkii lintuja omaksi ilokseen, ja se onkin hyvä tapa tutustua eri lajeihin. Ruokinnan voi huoletta päättää viimeistään kun lumet lähtevät, linnut ovat kyllä mestareita löytämään omat eväänsä luonnostakin, Sorvari toteaa.