Antti Juvonen: Musiikin piilotettu voimavara

Muistaminen on pikemminkin tunteisiin vetoava kuin älyllinen prosessi, sillä esimerkiksi tunteilla ladattu musiikki nostaa mieleemme tärkeitä elämäntapahtumia. Monet ovat myös kokeneet tilanteen, jossa jokin sävellys tuo automaattisesti mieleen tiettyyn kokemukseen liittyviä tunteita ja muistoja.

tiede

Nykyisin puhutaan usein musiikin itsearvoisesta asemasta osana sivistystä, mutta musiikilla on myös vahva eheyttäviä elämyksiä luova merkitys. Näihin elämyksiin liittyvät tunnepitoiset muistikuvat säilyvät läpi elämän. Ne palauttavat mieleemme muistoja tärkeistä vuorovaikutusmielikuvista, ihmisistä ja kokemuksista nivoutuen osaksi identiteettiämme ja auttaen sen rakentamisessa. Niihin liittyvät muistot seuraavat meitä lapsuudesta vanhuuteen. Lapsuuden ja nuoruuden rakkaat laulut rauhoittavat ja tavoittavat esimerkiksi muistisairaiden tunnepitoiset muistikuvat ja vahvistavat näin heidän ympäristöönsä kuulumisen tunnettaan.

Muistot rakentavat elämästämme itsemme näköisen, sillä ne eivät palaudu mieleen itsensä vuoksi, vaan siksi, että ne lisäävät identiteettiimme jotakin olennaista. Muistaminen on pikemminkin tunteisiin vetoava kuin älyllinen prosessi, sillä esimerkiksi tunteilla ladattu musiikki nostaa mieleemme tärkeitä elämäntapahtumia. Monet ovat myös kokeneet tilanteen, jossa jokin sävellys tuo automaattisesti mieleen tiettyyn kokemukseen liittyviä tunteita ja muistoja.

Muistamiseen läheisesti liittyvä mielikuvituksen synteesejä luova luonne auttaa ihmistä kokoamaan sekä vastoinkäymiset että hyvät hetket eheäksi kertomukseksi. Tärkeintä ei ole, ovatko muistot ”totta”, vaan se, miten ne sopivat elämäntarinaamme. Musiikkikokemuksiin kytkeytyneiden muistojen eheyttävillä mahdollisuuksilla on erityinen arvo pirstaloituneessa maailmassamme. Elämys on kokemus, joka kuuluu yksityisyyteen liitettyjen asioiden joukkoon. Se pakenee määrittelyjä, eivätkä sanat tunnu riittävän välittämään sitä ainutlaatuista tunnelmaa, joka elämyksen syntyyn liittyy. Elämyksillä on yhteisiä piirteitä, kuten unohtumattomuus, erityisyys, korvaamattomuus, toistumattomuus sekä poikkeaminen arkikokemuksista. Kaikki nämä tekijät antavat elämyksille erityisen tunnevarauksen, joka säilyy samanlaisena läpi elämän.

Asiaa on tutkittu käyttäen menetelmä kertomuksiin perustuvaa narratiivia, joka liitetään tiettyjen musiikkikappaleiden esille nostamiin muistumiin ja tunnelmiin. Tarinat ovat usein tietynlaisia selviytymiskertomuksia, jotka alkavat lapsuudesta päätyen vaikeuksien kautta itsenäistymiseen, oman minuuden löytämiseen ja eräänlaiseen vapautumisen tunteeseen, emansipaatioon.

Sama musiikki vaikuttaa kuulijan eri elämänvaiheissa melko samalla tavalla, sillä kerran lohtua tuonut musiikki lohduttaa myöhemminkin. Musiikki sisältää runsaasti psyykkistä energiaa, jota voidaan ottaa käyttöön myöhemminkin. Tutut kappaleet nousevat mieleen uusissa tilanteissa ja toimivat samalla tavalla kuin aikaisemminkin. Tällaisia kappaleita ovat esimerkiksi vanhat virret ja hengelliset laulut, Bachin musiikki sekä Albinonin Adagio, jotka ovat tuoneet lohtua monien elämään. Kappaleet liittyvät erilaisiin tilaisuuksiin tai kodin ja lähipiirin lämpimiin ihmissuhteisiin.

Musiikki kietoutuu elämänkulkuun, jolloin musiikin aktivoima mielikuvitus antaa välineet kriisien ja ongelmien luovaan käsittelyyn. Tällä tavalla elämän kaoottiset kokemukset voidaan muovata ehyeksi tarinaksi. Musiikin erityinen arvo on siinä, että se kehittää tasapainoista tunne-elämää ja antaa hyvät lähtökohdat ongelmien psyykkiseen käsittelyyn. Merkittävät musiikkikokemukset vahvistavat olemassaoloamme ja kantavat

Antti Juvonen

läpi elämän kriisien. Musiikki operoi mielikuvituksen maaperällä, joka sijaitsee havaintojen, muistin, ideoiden sekä tunteiden ja metaforien risteyksessä. Musiikin ainutlaatuinen ominaisuus sekä ahdistuksen ilmentäjänä että helpottajana antaa ihmispsyykelle välineitä irtautua ahdistavista kokemuksistaan sekä käsitellä niitä ei-verbaalisten tuntemusten, muistojen ja mielikuvien avulla. Tästä syystä musiikki tulisikin entistä enemmän nähdä terapeuttisena ilmiönä ja elementtinä, jonka ideaali olisi sellainen ihmistä eheyttävä elinikäinen musiikkisuhde, jonka tasapainottavat vaikutukset kulkisivat läpi elämän lapsuudesta aina vanhuuteen ja elämän päättymiseen saakka.

Antti Juvonen

Kirjoittaja on kasvatustieteen, erityisesti taito- ja taideaineiden pedagogiikan professori Itä-Suomen yliopistossa.

Kirjoitus on osa Yle Etelä-Savon Tiedonväärti kolumnisarjaa