Luolasukeltaja: Adrenaliiniryöppy kiehtoo

Jonne Mäkipeltoa kiehtovat vaativien sukellusten tarjoamat haasteet – ei kuitenkaan vaara, mitä sukeltajat pyrkivät välttämään kaikin keinoin. Nuori kokkolalainen haluaa paikkoihin, missä vain harva on käynyt.

Kotimaa
sukeltaja luolassa
Litjågan luolasto NorjassaJonne Mäkipelto

Luolasukellusta harrastava Jonne Mäkipelto on kuullut usein kysymyksen: miksi? Kokkolalaissukeltaja on joutunutkin vastailemaan tiheään Norjan Plurdalenin traagisen sukellusonnettomuuden jälkeen, mikä saa sukeltamaan pimeisiin, syviin ja ahtaisiin luoliin henkensä kaupalla.

– Ehkä se löytyy siitä haasteellisuudesta, kaivataan adrenaliiniryöppyä, mikä tulee extream-lajien harrastamisesta. Varmaan sama asia on laskuvarjo- tai benjihypyssä. Voihan sitä miettiä, mikä saa hyppäämään ulos lentokoneesta, pohtii Mäkipelto.

Vaara ei sinällään Mäkipeltoa kiehdo, sukellusten haasteellisuus kylläkin. Sukellus on myös portti maailmaan, joka avautuu hyvin harvoille. Tutkijaluonteena ihminen haluaa tutustua uusiin paikkoihin, maan pinnalta ei juuri uusia kolkkia löydy.

– On sanottu, että jopa avaruus tunnetaan paremmin kuin meren syvyydet. Kyllä se kiehtoo, että pääsee käymään paikassa, jossa kukaan muu ei ehkä ole aiemmin käynyt. Lisäksi luolat ovat hyvin kauniita.

On sanottu, että jopa avaruus tunnetaan paremmin kuin meren syvyydet. Kyllä se kiehtoo, että pääsee käymään paikassa, jossa kukaan muu ei ehkä ole aiemmin käynyt.

Turmaluolaston syvyyksiin erikoislaitteistolla

Jonne Mäkipelto on käynyt sukeltamassa myös Plurdalenin turmaluolastossa. Syvälle mentäessä sukeltajat tarvitsevat pitkien sujkellusaikojen johdosta erityiset varusteet. Pitkissä sukelluksissa siirrytäänkin niin sanottuihin suljetun kierron laitteisiin. Laitteistossa oleva suodatinpatruuna puhdistaa uloshengityksestä hiilidioksidia ja lisää happea sen verran kuin sukeltaja on käyttänyt.

Mäkipelto sukelsi Plurdalenissa 450 metrin matkan luolaston ensimmäiseen ilmataskuun saakka, sukelluksen maksimisyvyys oli noin 30 metriä.

Jonne Mäkipelto
Jonne MäkipeltoAri Vihanta / Yle

– Alkuosaltaan se on isoa luonnonluolastoa eli seinämät ovat sileitä kun aikoinaan läpivirrannut vesi on hionut kiven sileäksi. Pidemmällä luolasto muuttuu ahtaammaksi. Avoimen kierron laitteilla emme voineet jatkaa pidemmälle. Siinä vaiheessa minulla ei ollut koulutustakaan vielä riittävästi.

Pietarsaarelaislähtöinen Mäkipelto harrasti jo juniorina sukellusta snorkkelin avulla, viimeset viisi vuotta hän on vihkiytynyt laitesukelluksen saloihin. Vaadittavien peruskurssien jälkeen vuorossa olivat syväsukelluskurssit, joilla opitaan sukeltamaan erilaisilla seoskaasuilla. Luolasukelluskurssi antaa puolestaan oikeuden sukeltaa luolissa, siinä käydään läpi muun muassa turvallisuusasioita. Viimeisimpänä takana on nyt suljetun kierron laitteistoon perehdyttävät kurssit.

Norjan onnettomuus pysähdytti Mäkipellon. Sen yksityiskohtia hän ei halua kommentoida vajavaisin tiedoin ennen virallista onnettomuusraporttia kunnioituksena menehtyneitä sukeltajatovereita kohtaan.

– Aina kun onnettomuuksia tapahtuu, sitä miettii, mitä itselle voisi tapahtua, millaisia asioita sukelluksessa voi mennä vikaan.

Pohjanmaalta löytyy sukeltajien suosikkiluola

Jonne Mäkipelto on Norjan lisäksi käynyt sukellusreissuilla Ruotsin ja Ranskan luolissa. Sukeltajien suosikki Suomessa on Kuortaneella Kaatialan louhos.

– Jos ei merelle mennä, niin mennään kaivoksille. Kaatialan louhoksen lisäksi Pohjanmaalta löytyy muitakin pienempiä kaivoksia, mutta ne ovat vaikeampia, koska näkyvyydet niissä on huonompia ja sukellussyvyydet ovat aika isoja.

Kesällä Mäkipelto jatkaa kurssitustaan Venäjällä Ural-vuoriston luolastossa. Siellä sukeltjia odottaa on iso vaalea luolasto, jonka sanotaan olevan tunnelmaltaan omalaatuinen.