Koe uusi yle.fi

Mutkikas hallintomalli hidastaa Bosnian kehitystä

Bosnian viimeaikaiset protestit kertovat kansalaisten turhautumisesta monimutkaiseen hallintoon. Taustalla on Daytonin rauhansopimus, joka lopetti vuosien 1992–1995 sisällissodan.

Ulkomaat
Bosnian kartta ympäröivine valtioineen.
Yle uutisgrafiikka

Bosnia-Hertsegovinan viimeaikaiset protestit kuvastavat kansalaisten väsymistä mutkikkaaseen byrokratiaan, joka näyttää rikastuttavan lähinnä poliitikkoja ja heidän lähipiiriään.

Tapahtumat herättävät myös kysymyksen siitä, onko kansainvälinen yhteisö unohtanut vakaalta vaikuttavan Bosnian poliittisen järjestelmän kehittämisen.

Daytonin rauhansopimus lopetti Bosnian verisen sodan vuonna 1995, mutta se jätti maahan tehottoman hallintojärjestelmän.

Hallintomalli on omalta osaltaan sementoinut juuri samaisia etnisiä jakolinjoja, joita poliittiset johtajat käyttivät sisällissotaa lietsoessaan ja joita poliitikot ovat sittemmin käyttäneet oman asemansa pönkittämiseen.

– Ongelma on, että Dayton hyväksyi nationalistisen periaatteen. Se asettui niiden puolelle, jotka johtivat sotaa, tappoivat ihmisiä ja tekivät rikoksia, professori Damir Arsenijević Tuzlan yliopistosta sanoo.

Tyytymättömyys nousi Bosniassa pintaan jo viime kesänä, kun lainsäädäntöprosessin lukkiutuminen keskeytti sosiaaliturvatunnusten antamisen vastasyntyneille.

Mielenosoitukset ylittivät tuolloin etniset jakolinjat ja niitä alettiin jo kutsua Bosnian vauvavallankumoukseksi (bebolucija).

Tänä vuonna puhjenneet mielenosoitukset ovat kuitenkin olleet luonteeltaan rajumpia.

Hallinto hajosi sirpaleiksi

Bosnia-Hertsegovina jaettiin kahteen itsehallinnolliseen alueeseen, muslimi- ja kroaattiväestön Bosniakkien ja kroaattien federaatioon (Federacija Bosne i Hercegovine) ja Serbitasavaltaan (Republika Srpska).

Bosniakkien ja kroaattien federaatio jaettiin edelleen 10 kantoniin, joissa useimmissa jompi kumpi kansanryhmä on hallitsevana.

Serbitasavallassa hallinto on keskitetympi, kun taas federaation alueella kansalaisten yllä on kaikkiaan neljä eri hallinnon tasoa, mikä luo tehottoman ja resursseja tuhlaavan byrokratian.

– Tapa, jolla perustuslaki on luonut sirpaleiset etniset alueet, ei ole omiaan palkitsemaan poliittisten puolueiden ja johtajien yhteistyötä, tutkija Jasmin Mujanović sanoo.

– Sen sijaan perustuslain logiikan mukaan järkevintä on vakiinnuttaa asemansa pienillä etnisesti määritellyillä alueilla ja pysytellä vallassa kaupittelemalla kiihkokansallista retoriikkaa, jotta ihmiset pysyvät pelokkaina ja jakautuneina.

Mujanović toimii vierailevana tutkijana Columbian yliopistossa New Yorkissa ja on tohtorikoulutettava Yorkin yliopistossa Kanadassa.

Kansainvälinen yhteisö laiminlöi Bosniaa

Jasmin Mujanović arvostelee Euroopan unionin ja koko kansainvälisen yhteisön laiminlyöneen Bosnian poliittisen järjestelmän uudistamista vuodesta 2006 ja enenevässä määrin vuoden 2010 vaaleista alkaen.

Vuonna 2009 Euroopan ihmisoikeustuomioistuin totesi Bosnia-Hertsegovinan perustuslain rikkovan ihmisoikeuksia.

Laki nimittäin rajaa tietyt virat kuten presidentin tehtävät kolmelle valtaryhmälle, bosniakeille, serbeille ja kroaateille. Niinpä perustuslaki syrjii vähemmistöjä kuten juutalaisia ja romaneja.

– Vuodesta 2009 aina tähän päivään Bosnian poliittiset johtajat ovat tehneet hyvin selväksi, etteivät he ole kiinnostuneet sopimaan asiasta. Kuitenkin EU:lla, erityisesti korkean edustajan toimistolla, olisi institutionaalinen kyky pakottaa poliitikot päätökseen, kuten EU on tehnyt niin monesti aiemmin vuosina 1996–2006, Mujanović sanoo.

Mujanović sanoo, että EU on lähinnä tyytynyt järjestämään vuoropuheluksi kutsuttuja tapaamisia poliittisten puolueiden johtajien kanssa, vaikka samaan aikaan juuri näitä samoja johtajia arvostellaan korruptiosta, kansalliskiihkon lietsomisesta ja poliittisten uudistusten pysäyttämisestä.

Kansalaisjärjestöjen ja muiden kansalaisyhteiskunnan edustajien kanssa EU ei juuri ole käynyt vuoropuhelua, Mujanović arvostelee.

– He eivät puhu ihmisille, jotka ovat valmiita tekemään muutoksia, vaan he puhuvat yksinomaan ihmisille, jotka tekevät kaikkensa, ettei muutosta tapahtuisi. Se on absurdi tilanne.

Leviääkö protesti Balkanilla?

Toinen kysymys on, muodostuuko Bosniassa leimahtaneista protesteista jonkinlainen esimerkki muille entisen Jugoslavian maille.

Niillekään ei ole vierasta poliittisen ja taloudellisen eliitin intressien korruptoitunut yhteenkietoutuminen sekä laajamittainen työttömyys ja köyhyys.

Lauantaina 15. helmikuuta Montenegron pääkaupungissa Podgoricassa satojen mielenosoittajien joukko vaati töitä hallituksen rakennuksen edessä. Yhteenotossa mellakkapoliisien kanssa loukkaantui ainakin yhdeksän poliisia. Ainakin 20 mielenosoittajaa pidätettiin.

Protestin organisoijat viittasivat Facebookissa juuri Bosnian tapahtumiin: "Bosnia on lähtenyt kaduille. Mitä me odotamme?"

Serbian poliisiliitto on puolestaan antanut julkilausuman, että vastaavia mielenilmauksia voi puhjeta Serbiassa: "On loogista, että samanlainen skenaario voidaan nähdä myös Serbiassa, jossa myös on paljon kurjuudessa eläviä työttömiä, työssä käyviä, jotka eivät saa palkkaa, korruptiota kaikilla tasoilla ja poliittisesti manipuloituja kansalaisia."

Serbian pääkaupungin Belgradin keskustassa nähtiin jo pieni solidaarisuusmielenosoitus bosnialaisten tueksi. Mielenilmaus oli nostatettu kokoon Facebook-ryhmän avulla.

Julkilausumassaan Belgradin mielenosoittajat kiittivät bosnialaisia protestoijia siitä, että nämä keskittyivät sosiaalisiin ja taloudellisiin kysymyksiin ja ottivat etäisyyttä kansallismielisistä ja uskonnollisista konflikteista.

Mielenosoitus houkutteli paikalle serbinationalistien vastamielenosoituksen, jossa laulettiin kansallismielisiä lauluja ja huudettiin entisen bosnien serbien sotilaskomentajan, sotarikoksista syytetyn kenraali Ratko Mladićin nimeä.

Jasmin Mujanović arvioi, että Bosnian protestien heijastusvaikutus koko Balkanille tuskin on välitön.

– Tilanne Bosniassa on hieman erityislaatuinen ja merkittävästi huonompi kuin Kroatiassa tai jopa Serbiassa, Mujanović sanoo.

– Kuitenkin samat perusongelmat – poliittinen korruptio, työttömyys ja köyhyys – ovat keskeisiä tekijöitä myös Kroatiassa ja Serbiassa. Ne ovat merkittävä tekijä myös Sloveniassa, joka on ollut EU:n jäsen jo vuosia. Näimme muutama vuosi sitten suuria mielenosoituksia Sloveniassa liittyen aivan samoihin ongelmiin, joista puhutaan nyt Bosniassa.

Mujanović pitää tässä vaiheessa epätodennäköisenä, että kansannousuja nähtäisiin myös Kroatiassa ja Serbiassa.

Hän arvioi kuitenkin Bosnian tapahtumien herättävän vastakaikua heikkoihin sosiaalisiin ja taloudellisiin oloihin kyllästyneissä kansalaisissa myös muissa entisen Jugoslavian maissa.