Näkökulma: Nuuhkitaan teinejämme!

Kännissä kotiin tulevan nuoren tunnistaa helposti, mutta mistä tietää, että teini pössyttelee? Ja mitä silloin voi tehdä? Tätä pohtii kolumnissaan toimittaja Heli Mansikka.

Näkökulmat
Heli Mansikka
Yle

Uutiset kertovat nuorison yleistyvistä kannabiskokeiluista. Poliisi on huolissaan, nuorisotyöntekijät ovat huolissaan, kouluissa ollaan huolissaan.

Huoli tarttuu teinien vanhempiin ja se kai on tarkoituskin; sinisilmäisyydestä ei vanhemmuudessa yleensä palkita.

Olen itse osallistunut viime päivinä pariinkin vanhemmille suunnattuun tilaisuuteen, jossa kannabis on nostettu peikoksi numero yksi. Käyttölukujen hurja kasvu kielii siitä, että kohta yhä useammasta perheestä löytyy kannabiskokeilija ja todella monissa kodeissa joudutaan pohtimaan, miten suhtautua pössyttelevään teiniin.

Mutta mistä sitten tunnistaa pilvenpolttajan? Kännissä kotiavainta räpläävän ja viinalta tuoksahtavan nuoren suomalainen äiti ja isä kyllä tunnistaa kilometrien päästä, mutta millaisista merkeistä pitäisi epäillä, että lapsi polttaa pilveä?

Huumevalistusta tekevät antavat hiukan vaihtelevia listoja merkeistä, mutta yleensä ykkösenä mainitaan poltetun kannabiksen outo, voimakas haju.

Sanovat, että sen makeankitkerän tuoksun haistaa, jos vain haluaa haistaa. Samanlaiselta kuulemma haisee piparkakkutaloa varten sulatettu sokeri, jos se pääsee kärähtämään.

Asiantuntijoiden mukaan käyttäjän voi tunnistaa myös laajentuneista, valoon reagoimattomista pupilleista. Myös sätkävehkeet nuoren tavaroissa kielivät usein kannabiskokeiluista.

Muut merkit ovatkin sitten vaikeampia: kaveripiiri vaihtuu, tulee poissaoloja koulusta, aamulla väsyttää, ihminen on saamaton. Ne sopivat melkein kaikkiin teineihin.

Itse toivon tietysti, kaikkien muiden vanhempien tavoin, että tuntomerkit eivät siihen omaan nuoreen sovi. Sillä jos sopivat, luvassa tuntuu olevan roppakaupalla ongelmia. Kyse on laittomasta huumeesta, jonka käytöstä seuraa rangaistus ja merkintä rekisteriin.

Uskallanko siis hakea nuorelle apua, ottaa yhteyttä lastensuojeluun, poliisiin tai kouluterveydenhuoltoon? Jos otan, niin mitä sitten tapahtuu?

Huumeiden käyttöä tutkineen sosiologi Jussi Perälän mukaan Suomen nykyinen huumepolitiikka syrjäyttää kannabiksen käyttäjät ja kokeilijat yhteiskunnasta. Vaikka kiinni jäänyt käyttäjä selviää Suomessa sakoilla, niin rekisteriin jäävä merkintä voi estää pääsyn koulutukseen tai töihin.

Ilmeisesti käytännössä on niin, että ensimmäisen kannabiskäryn alaikäinen kokeilija saa anteeksi. Se on aika pieni lohtu oman lapsensa huumekokeilujen kanssa painivalle vanhemmalle.

Perälä ja monet muut huumetutkijat peräänkuuluttavat keskustelua käyttörikoksen poistamisesta. Vanhempana kannatan ajatusta tai toivon ainakin, että yhteiskunta toimisi niin, että voin aina hakea apua lapselleni – ilman pelkoa siitä, että samalla tulen sulkeneeksi monta ovea hänen edestään.

Onneksi huumetutkijoiden viesti vanhemmille on kuitenkin lohduttava. Monella kokeilut jäävät muutamaan kertaan ja tiettyyn elämänvaiheeseen.

Ajankohtainen Kakkonen järjestää Kannabis-illan tiistaina 4. maaliskuuta klo 21.00 YLE TV2