"Suomen piti olla joku sananvapausmaa" – Ylen vihapuheprojekti ehdolla Journalistipalkinnon saajaksi

Ylen vihapuhetta käsittelevä Me tiedämme missä asut -projekti on ehdolla vuoden journalistiseksi teoksi. Projekti sisälsi tutkimuksen, kolme televisio-ohjelmaa ja nettisivuston.

Kotimaa
Anna Kontulan tarina Me tiedämme missä asut -nettijutun yhteydessä.
Anna Kontulan tarina Me tiedämme missä asut -projektissa. Ylen vihapuhetta käsittelevä projekti on ehdolla vuoden journalistiseksi teoksi.Yle

Ylen Me tiedämme missä asut -projekti on ehdolla Vuoden journalistiseksi teoksi. Poliitikot, viranomaiset, toimittajat ja tutkijat jakoivat kokemuksiaan vihapuheesta.

Yhdelle kirjoitettiinToivottavasti joudut afrikkalaisten miesten joukkoraiskaamaksi, toiselleSun kumihuulihinttisuu oksettaa. Usein vihapuheen kohteena olivat suomenruotsalaiset, maahanmuuttajat ja feministit.

Jos tämä on millisekunninkaan verran muuttanut mitään, niin se on voitto

– Ehdokkuus on voitto. Olen sitä mieltä. Journalisti parhaimmillaan muuttaa jotakin, muuttaa ihmisen ajattelua. Ajattelet toisin tai olet ymmärtänyt jostain asiasta enemmän. Jos tämä on millisekunninkaan verran muuttanut mitään, niin se on myös voitto, tuottaja Hannele Valkeeniemi sanoo.

– Tärkeintä oli, että ihmiset rohkaistuivat ja uskalsivat tulla omilla kasvoillaan kertomaan likaisesta salaisuudesta eli kaikesta häpäisevästä tekstistä ja vihasta, joka heihin kohdistuu. Ilman heidän rohkeuttaan tämä ei olisi ollut mahdollista.

Breivik nosti vihapuheen otsikohin

Moni eri asia vaikutti siihen, että projekti toteutui, vaikka kenelläkään ei oikeastaan ollut työaikaa tai resursseja tehdä sitä. Internetin vihapuhe nousi otsikoihin joukkomurhaaja Anders Behring Breivikin tekojen jälkeen. Puhe ei ollutkaan pelkkää puhetta. Joku saattoi tehdä siitä totta.

Valkeeniemi näki myös signaaleja, että ihmiset alkoivat vaieta, koska he joutuivat painostuksen kohteeksi. Samaan aikaan Toimittajat ilman rajoja valitsi Suomen maailman parhaaksi maaksi lehdistönvapausindeksillä.

Tämä on olennaisesti sananvapauteen ja demokratiaan vaikuttava asia

– Suomen piti olla joku sananvapausmaa, Valkeeniemi puuskahtaa.

– Tämä on olennaisesti sananvapauteen ja demokratiaan vaikuttava asia, jos me olemme siirtymässä yhteiskuntaan, jossa kaikki eivät uskalla puhua. Syntyi tunne, että tämä pitää tehdä.

Vihapuhe ei ole vihaista puhetta vaan rikos

Valkeeniemi korostaa, että vihapuhe ei ole samaa kuin vihainen puhe tai kritiikki. Sen tarkoituksena on häpäistä, uhkailla ja vaientaa. Se voi olla kunnianloukkaus, laiton uhkaus, tappouhkaus tai muuten rikoslaissa rangaistava teko.

– Vihaa on ollut aina. Päättäjiä on vihattu aina. On haluttu viedä saunan taakse ministeriä tai johtajaa. Se on jäänyt siihen. Mutta anonyymi viha, joka voi kasvaa ja paisua näissä anonyymeissä, suljetuissa enklaaveissa, se on uusi ilmiö, Valkeeniemi sanoo.

Onko tätä pakko sietää?

_Me tiedämme missä asut _-projektin puitteissa tehtiin tutkimus, kolme televisio-ohjelmaa ja verkkosivut. Pelkästään verkossa kävijöitä oli lähes neljännesmiljoona. Sivut kuuluvat Ylen viime vuoden luetuimpiin. Valkeeniemeä ilahdutti, että vihapuhekampanja ei synnyttänyt lisää vihapuhetta, päinvastoin, se synnytti jopa antivihapuhekampanjoita internetissä.

– Tämä toi julki pahan olon siitä, onko tätä pakko sietää. Tultiin kollektiiviseen tulokseen, että ei tarvitse, Valkeeniemi sanoo. Hän huomauttaa, että internet ei oikeuta huonoon käytökseen.