Tosi-tv ei enää nöyryytä vaan auttaa

Tosi-tv on muuttunut negatiivisesta nöyryytyksestä myötäelävämpään ja kannustavampaan suuntaan. Esimerkiksi laulukilpailuissa kiinnitetään aiempaa enemmän huomiota onnistumiseen.

Kotimaa
Extreme Duudsonien Jarppi (alla) ja Jukka.
Extreme Duudsonien Jarppi (alla) ja Jukka.Yle Kuvapalvelu

Tv:n reality-ohjelmien ote on aiempaa useammin myönteinen ja rakentava. Huippuunsa viedyn nöyryyttämisen rinnalle on ilmaantunut viime vuosina erilaisia osallistujien auttamiseen ja dokumentoivaan kerrontaan pohjaavia tosi-tv -ohjelmia.

Tosi-tv -nimekkeen alle mahtuu paljon ohjelmia joilla lopulta on hyvin vähän yhteistä keskenään.

Teiniäideistä kertova ohjelma pyöri Ylellä kahden tuotantokauden verran. Tuottaja Maarit Lehtonen kertoo, että sarjaa ei lähdetty tekemään amerikkalaisen tv-kanava MTV:n teiniäititosi-tv:n pohjalta, vaan dokumentin kulmasta. Sarja on koskettanut etenkin nuorta yleisöä.

– Varmaan joitakin yhtäläisyyksiä saattaa toki olla, mutta lähtökohtamme oli kuvata teiniäitien elämää dokumentaarisesti. Vaikka olemme paketoineet sarjan sellaiseen muotoon, että se koskettaa nuoria ja he sen ääressä viihtyvät, niin ohjelmassa on aina mukana dokumenttiin kuuluva syvyys. Se mielestäni erottaa tällaisen realityn siitä, millaiseksi tosi-tv yleensä mielletään, Lehtonen summaa.

Tutkija Mikko Hautakangas Tampereen yliopistosta on huomannut käänteen negatiivisesti nöyryytyksestä myötäelävämpään ja kannustavampaan suuntaan. Myös keskustelu mediakriittisyydestä on lisääntynyt – tosi-tv:n todenmukaisuutta pohditaan tarkkaan.

– Nyt tunteita haetaan myös positiiviselta puolelta. Esimerkiksi tällaiset Extreme-Duudsonit, joiden huomio perustui alunperin siihen että he tekivät hulluja temppuja tv:ssä, tekevätkin nyt hyvää, auttavat perheitä ja muuta sen tapaista. Myös nykyisissä laulukilpailuissa kiinnitetään aiempaa enemmän huomiota onnistumiseen ja kehittämiseen, Hautakangas kuvailee.

Tarkkanäköiset katsojat etsivät vertaiskokemuksia

Vaikka reality-ohjelmien todellisuutta kyseenalaistetaan aktiivisesti, uutisoitiin Yhdysvalloissa hiljattain isosti MTV:n teiniäiti-sarjan yhteydestä teiniraskauksien vähenemiseen alueilla, joissa ohjelmaa katseltiin innokkaimmin. Median vaikutusten tutkimista pidetään kuitenkin yleensä varsin vaikeana.

Tietoa enemmän reality-ohjelmista haetaan vertaiskokemuksia, sanoo Tampereen yliopiston median tutkimuskeskus COMETista Mikko Hautakangas.

– Tosi-tv:n kantava voima on tietenkin ollut tavallisuuden viehätys. Hahmot eivät ole sinänsä fiktiivisiä eivätkä tunnettuja julkkiksia, vaan ikään kuin katsojan kanssa samalla tasolla. Tunneviehätys tositv:ssä perustuu usein moraalirajojen koetteluun: ihmiset katsovat niitä ikään kuin että toimisinko minä noin, tunnenko jonkun joka toimisi tuolla tavoin tai että minä en missään nimessä haluaisi toimia tuolla tavalla, Hautakangas kertoo.

Loppua reality-ohjelmien kiinnostukselle ei näy, mutta ohjelmatyyppi muuntuu yhä useammaksi.

Esimerkiksi dokumenttimaiselle Teiniäidit -sarjalle on jo tiedossa jatkoa, lupaa tuottaja Maarit Lehtonen.

– Luvassa on jälleen erilainen sarja, kun äidit vaihtuvat ja paikkakunnat vaihtuvat. Tärkeä osa tätä on molemminpuolisen luottamuksen rakentaminen – se, että sarjaa tehdään yhdessä, Lehtonen korostaa.