Koe uusi yle.fi

Kolumni: Pahoinvointia kulttuurista

Taiteen tehtävä ei ole edistää hyvinvointia, vaikka usein niin väitetään, kirjoittaa kolumnissaan Jussi Sorjanen. Hänestä on kamalaa, että suomalainen taidekenttä on hivuttautumassa jonkinlaiseksi sosiaali- ja terveyslaitoksen sivukonttoriksi, jonka tehtävä on pitää ihmisiä kasassa, etteivät he hajoa hulluun maailmaan.

taide
Jussi Sorjanen
Yle Lahti

Kun taloudessa menee päin helvettiä, on luonnollisesti alettu keskustella myös taiteen ja kulttuurin rahoituksesta. Jotta rahoitus säilyisi nykyisellä tasolla, etsitään koottuja selityksiä taiteen olemassaololle. Ylivoimaisesti suosituin väite on: taide ja kulttuuri edistävät ihmisen hyvinvointia.

Se on selvä. Taide voi edistää hyvinvointia. On mahtavaa, että taidetta ja kulttuuria viedään vanhainkoteihin, hoitolaitoksiin, sairaaloihin, vankiloihin.

Itselleni tärkeimpien taidekokemusten jälkeen on tuntunut kuin minut olisi runneltu, tehty törkeä henkinen pahoinpitely.

Mutta että taiteen tehtävä olisi edistää hyvinvointia? Ei ole.

Se voi edistää myös pahoinvointia. Terveellä tavalla.

Itselleni tärkeimmät taidekokemukset ovat toimineet juuri näin. Niiden jälkeen on tuntunut kuin minut olisi runneltu, tehty törkeä henkinen pahoinpitely.

Enkä tarkoita mitään kauhuleffameininkiä, jossa pelottaa ja ahdistaa hetken, mutta lopputekstien jälkeen huomataan, että äskeinen oli vain fiktiota, valtakunnassa taas kaikki hyvin ja arki jatkuu.

Ei.

Tarkoitan sellaista kokemusta, jossa käy päinvastoin. Jossa maailma ei ole enää entisensä, se näyttäytyy sairaana paikkana, jota kukaan ei itseasiassa hallitse, jossa kukaan ei osaa elää eikä tiedä mitä pitäisi tehdä. Minulle merkitsee eniten Hamletin ydinhavainto: on maailma sijoiltaan.

Taide voi edistää myös pahoinvointia. Terveellä tavalla.

Nämä teokset ovat saaneet minut muuttamaan maailmankuvaani, epäilemään kaikkea, katsomaan asioita muustakin kuin sokeana mukana kulkevan karjaeläimen, idiootin, näkökulmasta.

On karmeaa huomata, että suomalaisesta taidekentästä on tulossa jonkinlainen sosiaali- ja terveyslaitoksen sivukonttori, jonka tehtävä on pitää ihmisiä henkisesti kasassa, koska muuten he hajoaisivat hulluun maailmaan.

Älkäämme typistäkö taidetta kumpaankaan näistä. Taide on itseisarvo, sillä ei ole tiettyä tehtävää eikä sitä voi yrittää lukita suorittamaan sellaista.

Se kyllä voi aivan mitä vain, mutta sen ei tarvitse yhtään mitään.

Jussi Sorjanen on Teatteri Vanha Jukon taiteellinen johtaja ja Yle Lahden kolumnisti.