Oikeusoppinut vastaa: Saako ihmisestä levittää törkyä verkossa sananvapauteen vedoten?

Valheiden, loukkaavien tietojen tai vihjausten esittämisestä voi tulla oikeudessa tuomio, sanoo viestintäoikeuden professori Päivi Tiilikka.

Kotimaa
Viestintäoikeuden professori Päivi Korpisaari
Viestintäoikeuden professori Päivi Tiilikka.Yle

Viestintäoikeuden ma. professori Päivi Tiilikka perehtyi Yle Uutisten pyynnöstä verkossa esitettyihin lukuisiin Johanna Tukiais -kommentteihin. Saako sananvapauden puitteissa julkisuuden henkilöä puhutella verkossa esimerkiksi yleiseksi naiseksi, ryhävalaaksi tai hulluksi?

Yksittäisiin Johanna Tukiais -kommentteihin Tiilikka ei ota kantaa, mutta kertoo, mitä laki huorittelusta ja muusta loukkaavasta kirjoittelusta yleisesti sanoo. Lisäksi hän kertoo, millaisista ilmaisuista ja teoista oikeudet ovat tuomioita antaneet.

Lain mukaan kunnianloukkauksesta voidaan tuomita, jos henkilöstä on esitetty valheellinen tieto tai vihjaus. Myös "muilla tavoilla halventaminen" voi loukata kunniaa, ja Tiilikan mukaan nimittely ja huorittelu ovat selkeästi lain tarkoittamaa "muunlaista halventamista".

– Kun raveissa sattui kolari naispuolisen ohjastajan ajovirheen takia, miesohjastaja puuskahti: "s**n huora". Korkein oikeus teki ennakkopäätöksen, jonka mukaan "s**n huora oli kunnianloukkaus, Tiilikka sanoo.

Hulluksi nimittelystä voidaan tuomita korvauksiin

Mielenterveyden julkinen arviointi voi puolestaan olla valheellisen tiedon tai vihjauksen esittämistä. Vuonna 2007 Helsingin hovioikeus tuomitsi Arvopaperi-lehden keskustelupalstalla Elcoteqin perustajaa ja suuromistajaa Antti Piippoa juopoksi ja mielisairaaksi kutsuneen miehen maksamaan Piipolle 2 000 euron kärsimyskorvauksen. Mies oli kirjoitellut Piiposta nimettömänä.

Oikeudessa mies puolustautui sanomalla, että Piippo oli tuomittu kahden naisen pahoinpitelystä ja rattijuoppoudesta.

Hulluksi nimittelyä tai vihjailua ei kunnianloukkausrikoksena lievennä se, että henkilö olisi esimerkiksi itse kertonut julkisuuteen joutuneensa hoitoon psykiatriseen sairaalaan, Tiilikka sanoo. Se avaa mahdollisuuden asian julkiselle käsittelylle, mutta ei oikeuta haukkumiseen.

– Jos joku näkee henkilön tulevan psykiatriselta lääkäriltä ja levittää tietoa vaikka netissä eteenpäin, kyseessä on yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen. Jos taas tällainen tieto ei pidä paikkaansa, kyseessä voi olla kunnianloukkaus, Tiilikka sanoo.

Kuolematoiveet saattavat olla kunnianloukkauksia tai laittomia uhkauksia

Julkiset toivomukset ja fantasiat nimeltä mainitun henkilön kuolemasta aiheuttavat Tiilikan mukaan lain puitteissa rajanvetoa laittoman uhkauksen ja kunnianloukkauksen välillä.

– Viestistä pitäisi päätellä, onko tarkoitus ollut halventaa vai voidaanko tulkita, että on kyse laittomasta uhkauksesta tai julkisesta kehottamisesta rikokseen, Tiilikka sanoo.

Viestistä yleensä näkee, onko tarkoitus houkuttaa rikoksentekoon vai esittää halventavaa tietoa, jolloin kyse on kunnianloukkauksesta.

Sometörystä ei ole ennakkoratkaisua

Sosiaalisen median nimittelyistä ja törkykirjoituksista ei Tiilikan mukaan ole korkeimman oikeuden ennakkopäätöksiä. Verkko- ja somekeskusteluihin kuitenkin sovelletaan samoja oikeussääntöjä kuin muuhunkin mediaan, eli painettuun ja sähköiseen joukkoviestintään.

Vaikka ennakkopäätökset sosiaalisen median ja verkkokirjoittelun törkykirjoittelusta puuttuvat, perinteisen median yksityisyydensuojasta, sananvapaudesta ja uutisoinnin kohteiden esittämistä kunnianloukkausepäilyistä on useita ennakkopäätöksiä.

Korkeimman oikeuden viime vuosina käsittelemissä tapauksissa lehdistö on uutisoinut muun muassa julkisuuden henkilöiden seurustelusuhteista, sukupuolielämästä, työttömyydestä ja ulosottoveloista, ja uutisoinnin kohteet ovat epäilleet medioita yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä tai kunnianloukkauksesta.

Suuressa osassa viimeaikaisia tapauksia korkein oikeus on linjannut, että tiedot on saanut lain mukaan julkaista. Erityisen selvää julkaisun laillisuus on ollut tapauksissa, joissa uutisoinnin kohteena ollut henkilö on itse aiemmin kertonut elämästään vastaavia tietoja ja tiedot pitävät paikkansa.

Sen sijaan korkein oikeus katsoi alempien oikeusateiden päätöksiä noudattaen vuonna 2010, että entisen pääministerin Matti Vanhasen kumppani Susan Ruusunen ja tämän Vanhas-suhteesta kirjoittaman kirjan kustantaja syyllistyivät yksityiselämää loukkaavaan tiedon levittämiseen.

Kirjassa Ruusunen kertoi yksityiskohtaisesti seurustelusuhteesta ja julkaisi muun muassa pariskunnan tekstiviestejä. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin piti korkeimman oikeuden tuomiota perusteltuna.

Aiemmin Suomi on saanut Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta EIT:ltä verrattain paljon tuomioita sananvapauden loukkaamisesta.

Sarjamurhaajaepäillyn arvottava kuvailu laillista

Arvottavasta kielenkäytöstä korkein oikeus on linjannut esimerkiksi viime vuonna, että sarjamurhaajaepäilyä saa julkisuudessa kuvata "mielisteleväksi limanuljaskaksi".

Oikeuden perustelujen mukaan ilmaus oli kirjoituksen aihepiiriin nähden hyväksyttävä: vuonna 2006 julkaistussa 7 päivää -lehden jutussa kerrottiin, että henkilö oli epäiltynä kolmen miesystävänsä surmaamisesta taloudellisen voiton toivossa.

Ero perinteisen median ja sosiaalisen median välillä on Tiilikan mukaan se, ettei sosiaalisessa mediassa ole muun median tapaan päätoimittajan kaltaista henkilöä, jonka vastuulla julkaisutoiminnan valvonta lain mukaan on.

Myöskään perinteisten viestinten verkkopalstat eivät kaikissa tapauksissa kuulu päätoimittajan vastuulle, eikä korkein oikeus ole tehnyt ennakkopäätöstä siitä, kuka perinteisten verkkopalstojen sisällöstä vastaa.