Sairaalainfektioilla kissanpäivät Kokkolassa – käsidesi ei auta, kun eristysvessa on käytävällä

Hoitoon liittyviä infektioita oli Kokkolan terveyskeskussairaalassa viime vuonna 34 prosenttia kaikista infektioista. Esimerkiksi antibioottiripulia esiintyy alueella eniten koko maassa, valtaosa tapauksista on Kokkolassa. Henkilökunnan mukaan kaikki mahdollinen on jo nyt tehty; ylilääkärin neuvostoaikaisiksi kutsumissa puitteissa potilaiden riskiä sairastua hoidossa ollessaan ei enää voi pienentää. Nyt tarvitaan uudet tilat.

terveys
Kuva Libeckin aulasta.
Sari Vähäsarja / Yle

Niin sanottua antibioottiripulia esiintyy THL:n tilaston mukaan Keski-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä eniten koko maassa. Näistä clostridium-tapauksista yli puolet on Kokkolan terveyskeskussairaalassa. Nykyisen 34 prosentin osuuden sijaan toive liikkuu jossain 10 prosentin paikkeilla. Potilaan riski saada tartunta on siis paljon suurempi kuin maassa keskimäärin.

– Se on aivan liian suuri, tiivistää ylilääkäri Virve Ojutkangas.

Erityisesti sairaalaa rasittavat jokavuotinen norovirus sekä clostridium difficile, jossa Kokkola onkin yliedustettuna. Tämä vakaviakin tiloja aiheuttavan "antibioottiripulin" taustalta ylilääkäri löytää lempinimen mukaisesti liiallista ja väärää antibioottien syöntiä. Potilaatkin ovat usein huonokuntoisia ja heillä on monia perussairauksia. Kokkolan terveyskeskussairaalan huonosta tilanteesta Ojutkangas syyttää kuitenkin myös puitteita:

– Tilat mahdollistavat bakteerien leviämisen. Huoneet ovat 2–3 hengelle, sulkutilat puuttuvat ja vessat ovat käytävällä.

Kun terveyskeskussairaalassa oli vielä neljä osastoa, potilaita oli osastoa kohti 26. Nyt heitä on 32 kullakin kolmella osastolla. Henkilöstömitoitus parani toki myös. Paikat ovat käytössä jatkuvasti 110-prosenttisesti.

Suojavarusteet riisutaan huoneessa tai käytävällä

Jos eristystarve tulee ja paikat ovat täynnä, joutuu niin sanottu puhdas potilas siirtymään pahimmillaan aulaan. Kahden tai kolmen hengen huoneessa taas saattaa olla tuolloin vain yksi potilas eristyksessä. Ja kun vaikkapa norovirus iskee, alkaa palapelin kokoaminen, jotta eristyspotilaat saataisiin keskitettyä mahdollisimman järkevästi.

Eristys on kuitenkin käytännössä suhteellinen käsite, sillä joka osastolla on vain yksi huone, jossa on oma wc ja sulkutilat, joissa henkilökunta voi kuoriutua suojavarusteista. Muuten hoitajat joutuvat riisumaan ne joko käytävällä tai potilashuoneessa, jolloin mikrobien leviämisen riski kasvaa.

Se on inhimillisesti aika ikävä tilanne: tehdä vuoteen vieressä tarpeensa

Hoitotyön palvelupäällikkö Ritva Jämsä

Kun vessat ovat käytävällä, vaihtoehdoksi jää vessakäyntien järjestäminen huoneeseen.

– Se on inhimillisesti aika ikävä tilanne: tehdä vuoteen vieressä tarpeensa, sanoo Ritva Jämsä

Käytävän vessan varaaminen kyltillä eristyspotilaiden käyttöön ei sekään usein auta:

– Meillä on muistisairaita potilaita, jotka eivät kykene arvioimaan tällaisia rajoitteita.

Infektiot vievät rahaa ja ihmishenkiä

Jämsä, Tikkakoski ja Ojutkangas sanovat, että tilanteen eteen on tehty kaikki voitava. Viime vuonna käyttöön otettiin järjestelmä, jonka avulla infektiotilannetta seurataan aiempaa paremmin. Yhteistyötä tehdään tiiviisti keskussairaalan infektiolääkärin kanssa, jotta tilanteet eivät pääsisi ryöpsähtämään. Koulutusta on lisätty, samoin käsidesin ja suojavarusteiden käyttöä. Myös siivoukseen, potilaiden sijoitteluun ja esimerkiksi omaisten ohjeistukseen on kiinnitetty aiempaa enemmän huomiota.

Vanha rakennus on kuitenkin henkilökunnan mielestä mennyttä aikaa. Uusi terveyskeskussairaala on ollut haaveissa jo pitkään. Se maksaa, mutta niin maksavat huonot käytännötkin, sanoo hoitotyön palvelupäällikkö Ritva Jämsä:

– Hoitoajat voivat pidentyä paljonkin. Erikoissairaanhoidossa jonot meille kasvavat. Tietysti hoitotarvikkeet ja lääkekulut, joihin menee enemmän. Ylimääräinen hoitoviikko infektioiden vuoksi voi maksaa 6 000 – 7 000 euroa, ynnää Jämsä.

Se lisää kuolevuutta, se lisää kustannuksia. Eli se tappaa ja vie rahaa. Se myös lisää sitä, että työn tekeminen täällä sairaalassa on tosi vaikeaa

Ylilääkäri Virve Ojutkangas

Sairaalassa on laskettu, että jos viime vuoden clostridium-löydösten katsotaan pidentäneet hoitojaksoja viikon löydöstä kohden, lisäkustannukset tartunnoista olisivat runsaat 800 000 euroa.

Ylilääkäri Virve Ojutkangas tiivistää hoitoon liittyvien infektioiden tilanteen yksinkertaisesti:

– Se lisää kuolevuutta, se lisää kustannuksia. Eli se tappaa ja vie rahaa. Se myös lisää sitä, että työn tekeminen täällä sairaalassa on tosi vaikeaa.