Venäjän verkossa: Ukraina rauhoitetaan!

Ukraina rauhoitetaan, minkä seurauksena se liittyy Venäjän tulliliittoon ja myöhemmin Euraasian liittoon. Näin totesi tammikuun lopulla Aamulehdessä dosentti Johan Bäckman, joka on nimitetty Venäjän strategisten tutkimusten instituutin RISI:n uudeksi Pohjois-Euroopan edustajaksi. Nyt kun ensimmäiset ihmiset on Kiovassa saatu hengiltä, voitaneen täsmentää, että rauhoittaminen tapahtuu perinteisin menetelmin.

Venäjän verkossa
Grafiikka.
Sergei Chirkov / EPA / YLE Uutisgrafiikka

Alkuvuodesta Venäjän mediassa julkaistiin satakunta Suomea koskenutta uutista. Niiden joukossa juttuja, jotka saivat suomalaisen lukijan rypistämään kulmiaan, oli vain muutama. Syykin lienee selvä. Elettiin talviolympialaisiin valmistautumisen aikaa, eikä korkean tason edustajien saapumista Venäjän johdon kisavieraiksi haluttu turhaan vaarantaa. Jos alkuvuoden otos kuvaisi todellista tilannetta, silloin voitaisiin sanoa, että Suomen ja Venäjän välit ovat poliittisen johtomme vakuuttamalla tavalla normaalit ja hyvät.

Kun kerran Aamulehtikin nykyään antaa tilaa dosentti Johan Bäckmanille, tuskin voidaan valittaa, jos niin tekee myös Venäjän media. Alkuvuodesta hänen ei kuitenkaan sallittu mollata Suomea, vaan polit.ru julkaisi häneltä Vladimir Putinia lähes taivaaseen asti ylistävän kirjoituksen.

Outoja lausuntoja

Venäläisten syyksi ei myöskään voida laskea sitä, että Suomen hallituksen ministerit ovat jatkaneet erikoista tapaansa antaa käsittämättömiä Nato-lausuntoja ulkomaiselle medialle. Ensin Itar-Tassin Andrei Šitov raportoi Yhdysvalloista, kuinka puolustusministeri Carl Haglund oli kertonut isännilleen, ettei Suomi suinkaan pidättäydy Naton jäsenyyden hakemisesta tarkoituksenmukaisuussyistä, vaan siksi, että suurin osa suomalaisista sitä vastustaa.

Seuraavana päivänä saman uutistoimiston Helsingin kirjeenvaihtaja julkaisi ulkoministeri Erkki Tuomiojan lausunnon samasta aiheesta. Nyt pidättyvyyden syyksi ilmoitettiin se, ettei Suomi katso Natoon liittymisen nostavan Suomen turvallisuustasoa. Tämä viimemainittu väite on sikäli outo, että kun Kultarannassa viime kesänä pohdittiin Suomen ja Naton suhdetta, en muista kenenkään käyttäneen tällaista argumenttia.

Venäjän mediassa Suomen puolustusjärjestelyjä seurataan muutenkin erittäin tiheällä seulalla. Niinpä alkuvuodesta pantiin merkille sekä Stinger-ilmatorjuntaohjusten hankinta Yhdysvalloista (Itar-Tass) että naamioverkkojen osto Israelista (lenta.ru). Samaan ryhmään kuuluu ennakkotieto siitä, että Suomi ja Viro valmistelevat kompromissia Itämeren nestekaasuterminaalin sijoituspaikasta ja ilmoittavat ratkaisunsa helmikuun loppuun mennessä.

Tutkimusmatka Pietariin

Hyvin lähelle venäläisen mediamaailman arkitodellisuutta pääsi se kuudentoista hengen suomalainen toimittajajoukko, joka helmikuun alussa seikkaili parin päivän ajan Pietarissa venäläisten kollegojen vieraana. Sää oli surkea, eikä se, mitä kuultiin ja nähtiin, juuri mieltä ylentänyt.

Tavallaan kyse oli vastavierailusta, sillä puolitoista vuotta sitten ensimmäinen vastaava seminaari järjestettiin Helsingissä, missä venäläiset kollegamme olivat mm. eduskunnan puhemiehen vieraina.

Mistään perinteisestä venäläisestä vastavuoroisuudesta ei kuitenkaan ollut puhettakaan. Uutistoimisto Itar-Tass, jonka piti toimia vierailun isäntänä, ilmoitti viikkoa ennen, ettei se halunnut olla hankkeen kanssa missään tekemisissä. Ammattilaisten kollegiaalista kanssakäymistä ei "virallisen valvojan" poissaolo tietenkään häirinnyt mitenkään, pikemminkin päinvastoin. Mutta ilman suomalaisten improvisointikykyä sekä Suomen journalistiliiton ja ulkoministeriön taloudellista panostusta tämä arvokkaana pidetty yhteys olisi katkennut kerralla ja lopullisesti.

Suoraa puhetta

Tilanne toimituksissa ei ollut valoisa. Kaikissa tapaamisissa asioista puhuttiin avoimesti ja rehellisesti: viimeisen parin vuoden aikana kehitys on lehdistön toimintavapauden ja sananvapauden suhteen mennyt huonompaan suuntaan. Arkaluontoisista asioista voidaan yhä kirjoittaa, mutta koko ajan on kieli pidettävä entistä tarkemmin keskellä suuta. Oli ammatillisesti avartavaa kuulla, millaisia ongelmia uudet homolait tai viranomaisten haluttomuus tutkia korruptioväitteitä aiheuttavat käytännön toimitustyössä.

Moskovaan verrattuna Pietari on yhä henkisen vapauden ja suvaitsevaisuuden ikkuna. Osaltaan tähän vaikuttaa se, että Suomen viime vuonna myöntämistä yli 1,3 miljoonasta Schengen-viisumista miljoona myönnettiin Leningradin alueen asukkaille. Tapasimme viranomaisia, jotka yhä tekevät työnsä niin kuin on oikein, ei niin kuin Moskova määrää. Mutta hinta on ehdoton: ylimmän poliittisen ja taloudellisen eliitin etuja ei uhata, eikä niitä voida mediassa rankaisematta arvostella.

Lukeneita miehiä

Suomalainen hyvinvointivaltio on kouluttanut monia korkeasti oppineita Venäjän tuntijoita. Dosentti Johan Bäckmanin ohella heihin lukeutuu Itä-Suomen yliopiston historian professori Jukka Korpela. Hän ripitti äskettäin julkisesti niitä, jotka Suomessa arvostelevat Venäjän ihmisoikeusoloja. Kun johtavat toimittajat Pietarissa valittivat asenneilmaston muuttuneen heidän kannaltaan ahdistavaksi, professori toteaa, ettei hän ole "tässä havainnut mitään merkittävää 700:n viime vuoden aikana".

Jos talviolympialaisten aiheuttaman tilapäisen suojasään jälkeen toteutuu se, mitä monet pelkäävät, että väärin ajattelevien vaino palaa ja vankileirien saaristot alkavat jälleen täyttyä, tällaisilla asiantuntijoilla on lohdutuksen sana valmiina: näin on aina ollut ja näin tulee aina olemaan.

Toisinajattelijat ovat Venäjällä todellakin vain pieni vähemmistö, lähes yhtä pieni kuin se etujoukko tai eliitti, jonka kaikinpuolisen hyvinvoinnin varmistamiseksi puhdistukset tehdään.

Jarmo Mäkelä