Kelirikko kalvaa sorateitä

Soratiet ovat kuoppaisia, liejuisia ja huonossa kunnossa ympäri Lounais-Suomea. Lumeton talvi on rei'ittänyt myös päällystetyt tiet.

Kotimaa
Soratiet ovat aiempia talvia heikommassa kunnossa Lounais-Suomessa.
Johanna Kasvinen / Yle

Paksu lumivaippa olisi talvella soratien ylin ystävä. Kun maa ei hohda valkeana, tarkoittaa se Lounais-Suomessa 2 000 kilometriä kärsinyttä soratietä.

Aluevastaava Veijo Niittynen Varsinais-Suomen ELY-keskuksesta myöntää, että vetinen talvi kohtelee kaltoin sorateitä ja haastaa kunnossapitäjät.

- Tällaista, että me joudumme tammi-helmikuussa taistelemaan joka päivä sorateiden kanssa, en muista. Miesmuisti on lyhyt, mutta minun ei siihen riitä, sanoo Niittynen.

Jää on päässyt tekemään tuhojaan, vaikka kunnon talvipakkaset ovat tänä vuonna olleet harvaan nähty vieras.

Siltarumpuja on sulateltu

Kunnossapitäjät ovat saaneet sulatella ahkerasti siltarumpuja ja sivuojien paannejäätä, joka syntyi runsassateisen syksyn ja tammikuun pakkasten tuloksena.

Pientareet ovat kuitenkin tietä pienempi ongelma. Soratiellä ajellessa möykyt keikuttavat. Kyyti ei ole kuskin, saati kyytiläisten, mieleen.

- Tie on hieman liejuinen, koska tien runko on vielä jäässä ja pinta sula eikä vesi pääse mihinkään. Se tekee ajamisen epämukavaksi, harmittelee Niittynen.

Pahimmat railot ja reiät täytetään murskeella. Märkiä teitä ei kuitenkaan voi höylätä.

- Tienkäyttäjät eivät valitettavasti anna armoa. Tällaisissa poikkeusolosuhteissa emme pysty tarjoamaan sitä laatua, mitä haluaisimme. Ainoa kiitos on se, että soittoja ei tule, hymähtää Niittynen.

Niittynen näkee kuitenkin valoa tunnelin päässä.

- Uskoisin, että ei tule pahaa routakevättä. Viime kevät oli taas miesmuistiin pahin routakevät, koska lunta oli runsaasti ja pakkasjakso kesti melkein koko talven. Jouduimme laittamaan kuoppamerkkejä monille sellaisille teille, joilla ei koskaan ennen ole niitä ollut, toteaa Niittynen.