Pekka Pekkala: Mitä enemmän luotat tietokoneisiin, sitä onnistuneempi nettideitti

Matemaatikko huijasi nettideittipalvelua, mutta joutui lopulta itse huijatuksi. Nainen rökittää algoritmit, myös nettideittailussa, kirjoittaa Pekka Pekkala.

Pekka Pekkala
Pekka Pekkala.
Pekka Pekkala.Flaminia Fanale

Amerikkalaisella Chris McKinlaylla oli ongelma. 35-vuotias matematiikkaguru halusi tyttöystävän.

Tekeillä oleva väitöskirja vei kaiken huomion eikä deittailuun ollut aikaa. Eikä nettitreffailukaan ottanut sujuakseen.

Kukaan OkCupid-treffipalvelun kymmenistä tuhansista naisista Los Angelesissa ei tuntunut olevan kiinnostunut hänestä.

Numeroita työkseen murskaavalla Chrisillä välähti: ehkä vika ei ollutkaan hänessä vaan deittipalvelun laskentakaavoissa.

Universumin salojen sijaan Chris ratkaisi ongelmista vaikeimman: mallinsi naisten käsityksen hyvästä parisuhteesta.

Hän oli kiva mies, mutta deittipalvelu oli tarjonnut hänelle tuhansista kysymyksistä juuri ne, joiden vastauksista kukaan nainen ei ollut kiinnostunut.

Niinpä Chris alkoi töihin. Hän loi palveluun 12 valeprofiilia ja ohjelmoi ne hakemaan sopivalta tuntuvien naisten kysymyksiä ja vastauksia. Ne hän tallensi omaan tietokantaansa.

Kolmen viikon päästä hänellä oli koossa 20 000 naisen data, yhteensä kuusi miljoonaa kysymystä ja vastausta.

Niiden perusteella hän loi itselleen kaksi profiilia: vauhdikkaan kalliokiipeilijän ja kitaristi-professorin. Molemmat olivat totuudenmukaisia, mutta korostivat niitä puolia joista OkCupidiin rekisteröityneet naiset olivat kiinnostuneita.

Vastauksia alkoi sadella. Parhaina päivinä 400 naista katsoi hänen profiiliaan ja tutustumiskutsuja tuli parikymmentä.

Kaikissa muissa verkko-ostoksissa suositukset perustuvat kavereittesi tykkäyksiin, käyttäjähistoriaasi tai aiempiin ostoksiisi.

Chris alkoi deittailla järjestelmällisesti kiinnostavimpia naisia ja treffeillä numero 88 natsasi. Christine oli vain 91 prosentin osuma, mutta juttu alkoi rullata heti.

Amerikkalaisen Wired-lehden artikkeli Chrisistä (siirryt toiseen palveluun) saa miehen kuulostamaan deittailun Stephen Hawkingilta. Universumin salojen sijaan Chris ratkaisi ongelmista vaikeimman eli mallinsi naisten käsityksen hyvästä parisuhteesta.

Alkuinnostuksen jälkeen Chrisin juttu alkaa kuitenkin kuulostaa typerältä. Ensinnäkin 88 deittiä on hurja määrä. Kuka oikeasti on käynyt noin monilla treffeillä edes eläessään?

Kaikkein hämmentävintä nettideittailussa on kuitenkin sen sokea luottamus tietokoneen laskukaavoihin.

Kaikissa muissa verkko-ostoksissa suositukset perustuvat kavereittesi tykkäyksiin, käyttäjähistoriaasi tai aiempiin ostoksiisi.

Koska pidit Hotakaisesta, pidät myös Tervosta. Kaverin antama suora suositus Facebookissa on kaikkein tehokkain: tällä laihdutuskuurilla tipahti 10 kg kahdessa viikossa!

Nettideittipalvelut ovat täydellisen pihalla tästä kaikesta. Ne eivät tiedä, minkälaisista tyttöystävistä olet pitänyt aiemmin tai minkälaisista naisista ehkä tykkäät ystäväpiirisi perusteella.

Eikä kukaan kaveri ole siellä suosittelemassa sinulle Tiinaa tai Sirkkua, koska ”te sopisitte niin hyvin yhteen”.

Chris uskoo edelleen algoritminsa voimaan, vaikka Christine taisi vähän huijata.

Tosin ystävien järkkäämät sokkotreffit ovat usein katastrofeja, mutta niitä on varmasti vähemmän kuin 87.

On huimaa, että kaikista päätöksistä juuri pariutuminen annetaan algoritmien hoidettavaksi.

Siksi Match.comin kaltaiset palvelut käyttävät paljon rahaa mainontaan, jossa uskotellaan suosittelukaavojen olevan lähes maagisia avioliittoautomaatteja.

Tähän on hyvä syy: mitä enemmän uskot suosittelukaavan toimivuuteen, sitä tyytyväisempi olet suosittelun laatuun. Se joka uskoo ihmeisiin, myös näkee niitä.

Myös Chris oli vakuuttunut omista tilastomatikkataidoistaan. Hän luotti niihin niin paljon, että hän jaksoi käydä kahvilla 87 naisen kanssa ennen sen oikean löytymistä.

Ja Chris uskoo edelleen algoritminsa voimaan, vaikka Christine taisi vähän huijata.

Hän etsi 180-senttistä miestä jolla on siniset silmät. Chrisin bongattuaan hän sääti omaa profiiliaan niin, että yhteensopivuusprosentti parani.

Kaikesta numeronmurskauksesta huolimatta Chrisille kävi lopulta samoin kuin monille muille ennen häntä: mies luuli pokaavansa naisen, mutta huomasi vasta myöhemmin joutuneensa itse isketyksi.

Pekka Pekkala
Kirjoittaja on toimittaja ja tutkija, joka kirjoittaa työkseen arjen teknologiasta ja median tulevaisuudesta.

Osallistu kolumnien kirjoittamiseen ja kommentoi osoitteessa twitter.com/pekkapekkala (siirryt toiseen palveluun) tai facebook.com/pekkala.pekka (siirryt toiseen palveluun)