1. yle.fi
  2. Uutiset

"Olen luopunut musiikin vuoksi vain pitkistä kynsistä"

17-vuotias Maria Hämäläinen Espoosta opiskelee lukiossa ja soittaa kaiken vapaa-aikansa pianoa. Hän osallistui nuorten pianistien Ilmari Hannikainen -kilpailuun Jyväskylässä.

Kotimaan uutiset

Ilmari Hannikainen -pianokilpailu on tarkoitettu 15-30-vuotiaille soittajille. Kilpailu on Suomen suurin kansallinen pianokilpailu ja tänä vuonna siihen osalllistuu 46 kilpailijaa. Alkueristä tuomaristo on valinnut jatkoon 18 soittajaa ja ensi viikolla käytävään finaaliin pääsee heistä kuusi.

Musiikki tekee minut onnelliseksi ja minusta se ei ole uhraus, että pyhitän sille aikaani

Maria Hämäläinen

Jo 6-vuotiaana pianonsoiton aloittanut, nyt 17-vuotias Maria Hämäläinen esiintyi tuomariston edessä keskiviikkona ja oli suoritukseensa tyytyväinen. Jatkopaikka kilpailussa jäi kuitenkin haaveeksi.

- Nautin soittamisesta, enkä olisi halunnut lähteä lavalta. Varsinkin lopussa saavutin sen, että pystyin eläytymään musiikkiin, kuvailee Hämäläinen.

Kilailuohjelmistoa nuori pianisti kertoo harjoitelleensa pitkään ja perusteellisesti. Kilpailussa soittaminen ei hänen mukaansa eroa juurikaan konserttiesiintymisistä.

- Vuosi sitten aloin kerätä ohjelmistoa. Koko vuoden olen harjoitellut aktiivisesti, treenannut opettajien kanssa ja kesällä kävin Suolahden musiikkileirillä. Kilpailu on soittamisen kannalta kuin konsertti, tuomarit ovat ikään kuin yleisöä.

Pitkät sormet, lyhyet kynnet

Hämäläisen arki täyttyy nykyään lukio-opinnoista ja soittamisesta.

- Kaikki vapaa-aika koulun ulkopuolella menee soittamiseen. Soitan noin 4-5 tuntia päivässä, mutta ainoa uhraus, jonka olen tehnyt on pitkistä kynsistä kieltäytyminen. Musiikki tekee minut onnelliseksi ja minusta se ei ole uhraus, että pyhitän sille aikaani. Se on isoin asia, mitä haluan tehdä, luonnehtii Hämäläinen.

Maria Hämäläinen osallistui Ilmari Hannikaisen pianokilpailuun vuonna 2014.
Arvo Vuorela / Yle

Nuorella naisella on lyhyeksi leikatut kynnet, mutta sormet ovat pitkät ja kapeat. Sormien pituus ei Hämäläisen mukaan ole silti mikään soittajan mitta.

- Pitää olla varmat sormet, sellaiset, jotka osaa löytää kulloinkin kappaleessa tarvittavan sävyn. Sormet on välineenä musiikin välittämiselle.

Soittaa voi kaikenlaisilla sormilla.

- Vähän pidemmät sormet saattavat auttaa suurissa intervalleissa, mutta on erilaisia soittajia ja heillä erilaisia käsiä. Paljon riippuu kokemuksesta ja siitä, kuinkahyvin treenaa.

Tärkeintä on kuunnella mitä soittaa, eikä se saisi rajoittua tekniseen sormien liikutukseen.

Sormille vaativat nopeat juoksutukset eivät nekään saisi Hämäläisen mukaan olla pelkkää tekniikkaa.

- Tärkeintä on kuunnella mitä soittaa, eikä se saisi rajoittua tekniseen sormien liikutukseen. Jos on mukana ajatukset ja korva ja koko käsi, niin sitten se onnistuu.

Ja kun sormet kulkevat koskettimistolla toivotulla tavalla ja soittaja antautuu musiikin vietäväksi, voi kokea vähän kuin huippu-urheilija suoritusta tehdessään, että nyt sujuu ja kulkee hyvin.

- Siinä tiedostaa hyvän ja onnellisen tunteen, musiikki on ympärilläsi, eikä mitään muuta. Maailma tavallaan sulkeutuu ja musiikki on sinussa ja sinä olet musiikissa. Se on hyvin onnellinen tunne.

Jokainen tulkitsee tavallaan

Hämäläinen kertoo myös, että erilaiset tavat soittaa ja tulkita ovat musiikin rikkautta.

- Pitää löytää näkökulma, mistä lähtee kertomaan yleisölle kappaleen tarinaa ja siitä se tulkinta rakentuu. Suurimmat pianistit ovat sellaisia, että heillä on hyvin syvä oma tulkinta, he ovat säveltäjän ja kappeleen peili ja kun heitä kuuntelee, niin kaikki on siinä - soitossa ei ole mikään liikaa, vaan kaikki mitä säveltäjä on kirjoittanut välittyy kuulijalle.

Päätavoite on, että herään aamulla ja sitten saan soittaa.

Nuori pianisti haaveilee musiikin ammattilaisuudesta ja toteaa, että on valmis tekemään sen eteen kaikkensa.

- Musiikki antaa tunteita ja ajatuksia, mitä ei mistään muusta tekemisestä saa. Haluan, että musiikista tulee minun juttuni. Päätavoite on, että herään aamulla ja sitten saan soittaa. Haluan, että musiikki olisi minun elämäni, summaa Hämäläinen.

Lue seuraavaksi