Sananen – Sammun tai väsähdän

Arhinmäellä meni muka juhlinta pitkäksi. Höpöhöpö. Suurin osa meistä ei osaa edes aloittaa. Hetkeen tarttuminen on taitolaji.

Näkökulmat
Mikko Maasola
Antti Seppälä / Yle

Suomalaiset ovat sieni-ihmisiä. Ministeri Arhinmäkikin ryöpättiin heti tuoreeltaan. Ennen Yhdysvallat oli maailman kaksinaismoralistisin maa. Nyt se on Suomi.

Krapulassa saattaa oksettaa. Oksettavaa on myös se, että toimittajat jotka ovat edustavinaan kansaa mesoavat pyhimyksinä. Suomalainen käyttää alkoholia humalahakuisesti ja itse lievässä krapulassa hosuvat journalistit eivät ole tätä millään ymmärtävinään. Kun itse on juonut kaksi avioliittoa ja lämpimät suhteet lapsiinsa, on hyvä alkaa heristämään sormea.

Häpeä on jalostunut kovaksi työnteoksi.

Maallikkosaarnaaja Maasola

Ei meillä suomalaisilla ole helppo suhde alkoholiin, eikä pidä ollakaan. Viinaan on paettu. Sotaa, puhumatonta isää, arvaamatonta äitiä, rakkautta ja vihaa. Paljon on pelätty unettomuutta ja saamattomuutta. Ennen juomista on huudettu ja juomisen jälkeen huudettu siitä. Häpeä on jalostunut kovaksi työnteoksi. Maanantaina lastu on lentänyt.

Onkohan nykyinen suomalainen kaksinaismoralismi joku roolipeli? Tekeekö se meistä parempia, kun saamme moittia toisen käytöstä? Luultavasti. Kun Ahti Karjalainen saatiin ulos lentokoneesta, näky oli kuin pallokala olisi nostettu akvaariosta haastatteluun. Kukaan ei kysynyt mitä on tapahtunut ja kansa jatkoi omien ongelmiensa parissa. Nyt kun viisitoista toimittajaa grillaa Arhinmäkeä, paha on saatu ulkoistettua. Kyllä meidänkin Markku ottaa ja ruoppaa välillä aika syvältäkin, mutta ei nyt kuitenkaan nolaa kansakuntaa tuolla tavalla.

Kun viisitoista toimittajaa grillaa Arhinmäkeä, paha on saatu ulkoistettua.

Maallikkosaarnaaja Maasola

Tupakoitsijat saavat meillä huutelua. Tupruttava on paitsi lapsellinen myös tyhmä. Jos isukki on vahingossa ajautunut juhlatunnelmaan ja kantaa tahdottomassa virneessä tuoppia pöytäänsä, siitäkin saa kuulla. Muistan muutaman vuoden takaa semikuivan ja alkoholittoman rouvan lausahduksen: nyt ne alkaa riehua noiden juomiensa kanssa! Ei riehuttu, yritettiin kantaa läikyttämättä.

Makkarat on täytynyt piilottaa kärryissä porkkanapussin alle jo pitkään. Henkilökohtainen kommenttiraita alkaa olla täynnä.

Minä puolustan Arhinmäkeä. Hän tarttui hetkeen. Maksoi siitä käyvän hinnan. Ryöppäyksen jälkeen katumus oli kansallisella tavalla liikuttavaa, itkuisuutta ei saanut olemuksesta penslattua millään.

Olemme maailman ainoa kansa, joka suunnittelee krapulansa.

Maallikkosaarnaaja Maasola

Harva tarttuu enää hetkeen. Olemme koko ajan kontrollissa ja luulemme, että se on hyvän elämän salaisuus. Syö, mutta älä täyty. Juo, mutta älä päihdy. Kuntoile helvetisti, mutta älä tule ylikuntoon. Ole työpaikalla innovatiivinen, mutta varo ettei joku vedä nokkaan.

Luin juuri lehtijutun, jossa laiva oli ollut Oulun edustalla tuuliajolla. Ensin tuli mieleen rockristeily ja Juicen hörsköttävä olemus. Sitten tuli mieleen, miten vapauttava hetkonen se on saattanut olla. Kesken työpäivän on tajunnut, että juuri nyt en voi tehdä mitään. Kone ei laula, tuuli kyllä säestää.

Olla hetki tuuliajolla tässä aikataulutetussa elämässä. Tarttua hetkeen. Jos ympärillä on juhlivia leijonia ja täyttyneitä unelmia ja baari auki, niin lähdenkö hotellihuoneeseen katsomaan teksti-tv:tä vai nauraisinko sittenkin mukanaja antaisin mennä ilman jatkuvaa murhetta. Arhinmäki eli elämäänsä! Hän miettii tälläkin hetkellä seuraavan päivän virallista ohjelmaa. Viime lauantaina oli korkeampia ajatuksia.

Kyllä hävettää ja kaduttaa, kun vain tietäisi mikä.

Maallikkosaarnaaja Maasola

Vain venäläiset olivat ymmärtäväisiä. Noin pitää juhlia. Onko se rikos jos on tullut aihetta juhlaan ja juhlii Venäjällä, vieläpä isäntämaan perinteisiä tapoja kunnioittaen.

Me suomalaiset olemme tämmöisiä. Olemme maailman ainoa kansakunta, joka suunnittelee krapulansa. En voi nähdä sinua ensi torstaina, koska olen silloin krapulassa.

Ja katumuskankkunen on aina lähellä. Suurimmankin juhlan äärellä olemme ihan kohta valmiina vaipumaan katumuskankkuseen, selittämättömään syöveriin. Kyllä hävettää ja kaduttaa, kun vain tietäisi mikä.

Parta kasvaa, haivenet ja ajatukset menevät takkuun. Ehkä illalla ei enää hävetä, mutta onko se elämää?

_Maallikkosaarnaaja Maasola _