Professori Pekka Räihä: Lukio suurremontin tarpeessa – kertaamisesta ja kontrollista oivaltamiseen ja omaksumiseen

Lukion ongelmat kun eivät ole epäkelvossa tuntijaossa vaan siinä, että sen pedagogiikka ei pääse uudistumaan ja kehittymään ympäröivän maailman tarpeiden suunnassa ylioppilaskirjoitusten luoman pysähtyneisyyden kulttuurin vuoksi.

Näkökulmat

Noin kaksi kuukautta sitten lukion tuntijakoa miettinyt työryhmä julkisti näkemyksensä uudesta tuntijaosta. Työryhmän ehdotuksilla, joko lukion pitäminen lähes nykyisellään tai valinnaisuuden lisäämisellä, ei lukio valitettavasti kehity. Lukion ongelmat kun eivät ole epäkelvossa tuntijaossa vaan siinä, että sen pedagogiikka ei pääse uudistumaan ja kehittymään ympäröivän maailman tarpeiden suunnassa ylioppilaskirjoitusten luoman pysähtyneisyyden kulttuurin vuoksi.

Näpertelyn sijaan todellinen lukiomuutos edellyttäisi tarvittaessa sekä lukiolakiin puuttumista että ylioppilaskirjoitusten poistamista kuten Ohisalo, Häkkinen ja Niinikivi toteavat (HS 23.12). Kirjoittajien näkemykseen on helppo yhtyä, sillä lukion uudistus ilman ylioppilaskirjoituksiin kajoamista on yhtä tyhjän kanssa.

Kun yliopistot eivät ole poistamassa valintakokeitaan, alun perin yliopistojen pääsykokeena toimineen ylioppilaskirjoitusjärjestelmän ylläpitäminen on turhaa ja kallista. Korkeakoulukelpoisuuskaan ei edellytä ylioppilastutkintoa. Katsoopa asiaa miltä kantilta tahansa, kirjoitusten poistaminen on perusteltua, ellei peräti välttämätöntä.

Kirjoituksettomuus johtaisi lukion uudistamaan ja kehittämään pedagogiikkansa, sillä opetuksessa ensipäivästä alkava ylioppilaskirjoituksilla muistuttaminen, jopa pelottelu, ei enää toimisi. Kun kirjoituspeikko poistuisi, lukioon tulisi enemmän tilaa kiireettömämmälle keskinäiselle yhdessäololle, osallistumiselle, luovuudelle ja innovaatioille. Verkkaisempi tempo mahdollistuisi kun kirjoituksista vapautuva aika käytetään opiskeluun.

Ulkoaopettelun sijasta lukiossa voitaisiin keskittyä asioiden oivaltamiseen, omaksumiseen ja ymmärtämiseen. Nykyisessä lukiossa nämä eivät ole arvossa. Mikäli asiat omaksutaan ja ymmärretään, niitä ei tarvitse kerrata kaiken aikaa. Tällä hetkellä lukiossa kertaamiseen käytetään kuusi koeviikkoa vuodessa ja tämän lisäksi on vielä kertauskurssit. Pääosa abiturienttien kevätlukukaudesta menee kerratessa. Ainakaan vallalla oleva tiedon rakentamiseen perustuva oppimiskäsitys ei tällaista edellytä.

Nykyisellään lukiosta on tullut kylmä tuotantolaitos, joka ei kosketa ihmistä vaan painottuu itsestä etäällä olevien asioiden konemaiseen muistamiseen. Seurauksena on Suomelle tyypillinen, muista maista poikkeava, koulumotivaation lasku, jota yritetään niin peruskoulussa kuin lukiossa paikata lisääntyvällä kontrollilla. Niinpä kuin varkain Wilma-järjestelmästä on tullut sekä vanhempien että koululaisten mutta myös opettajien kontrolloija. Suomessa ylioppilaskirjoituksia ja jatkuvia koeviikkoja ei tottumuksesta johtuen edes nähdä kontrollina vaan oppimisen välttämättömänä osasena.

Prefessori Pekka Varis

Opiskelijan kontrolli on lisääntymässä lukion tapaan myös yliopistossa. Kun on herännyt huoli, että korkeakouluopiskelijoiden opinnäytetyöt ovat enemmänkin netistä kuin omasta päästä kumpuavia, ajatetaan kohta kaikki tutkielmat plagiaattiohjelmien läpi. Sen sijaan että kysyisimme, mitä lisääntyvä kontrolliin tarve viestii, pidämme tätä normaalina käytänteenä. Vaikka kehitettävää on yliopiston opetuksessakin, on silti kysyttävä, että tappoiko lukio oppimisen ilon liian varhain. Olisi aika palauttaa opiskelun ilo kohentamalla opiskelijan asema koulujärjestelmässä kautta linjan ja aloittaa se kertaamisen ja kontrollin purkamisella.

Pekka Räihä

Kirjoittaja on kasvatustieteen professori, Itä-Suomen yliopiston, Savonlinnan kampukselta.

Kirjoitus on osa Yle Etelä-Savon Tiedonväärti -kolumnisarjaa.