Hyvänmakuusia sanoja, joita ei maapalloostuminen ole pilannut

Eteläpohjanmaata puhutaan yli kolmellakymmenellä tavalla ja kaikki ovat oikeita, sanoo Murreseura Krannien Joonas Autio. Parhaita murteen puhujia ovat vanhat emännät, joiden puhetta maapalloistuminen ei ole pilannut. Hyvä murresana maistuu sanoessa hyvällle merkityksestä huolimatta.

kulttuuri
Lauluissa murre elää vielä, vaikka puheessa välillä unohtuukin.
Lauluissa murre elää vielä, vaikka puheessa välillä unohtuukin.Johanna Manu / Yle

Eteläpohjalaisen murreseura Krannien Joonas Autiosta huokuu rakkaus kieleen ja erityisesti eteläpohjalaiseen kieleen.

– Sitä tuntoo ittensä huonoksi ihmiseksi, kun hyviä murresanoja menöö niin, ettei niitä enää arkikielessä käytä, mutta kun ne lukee, niin tuntoo ne. Sillälailla voi vielä kasvaa ihmisenä, Joonas Autio sanoo.

Autio on aktiivinen Krannien jäsen ja muistuttaa, että eteläpohjanmaata puhutaan eri tavalla eri osissa aluetta.

– Vaikka kielitieteilijät puhuvat eteläpohjanmaan murteesta yhtenäisenä murrealueena, tätä voi puhua yli kolmellakymmenellä tavalla ja jokainen tyyli on oikea.

Hoosta sen tuntee

Joonas Autiolla on tarkka murrekorva ainakin eteläpohjalaisuuden suhteen. Sitä, että erottaa esimerkiksi lapualaisen ja ilmajokisen jo puheesta, on pitänyt harjoitella.

– Se on vaatinut usean vuoden harjaantuneisuutta ja konhottamista ympäri maata ja maakuntaa. Jos käy Helsingissä ja joutuu jostain sattuneesta syystä eteläpohjalaisten seuraan, erottaa heti, mistä nämä raukat on joutuneet tänne evakkohon.

Ja se, mistä eteläpohjalaiset tunnistaa toisistaan, on:

– Hoo. Se, mihkä välihin hoo laitetahan. Siitä huomaa myös sen, jos joku yrittää fuskata, Autio sanoo.

– Ja alajärveläisen esimerkiksi erottaa "het", mutta teuvalaasesta ei saa puristettua tuollaasta sanaa pihalle, vaikka kuinka yrittää.

Aution mielestä mahtavinta murretta puhuvat vanhat, oikein vanhat, pohjalaisemännät.

– Sellaasta puhetta ei oo kansakoululaitoskaan pystynyt pilaamaan eikä siihen oo tullut kirjakielisyyksiä. Heidän puheensa ei ole kerinnyt myöskään internetin myötä maapalloostumahan.

Parhaat sanat maistuvat hyvältä

Joonas Aution mielestä parhaita murresanoja on mukava sanoa ja ne maistuvat hyvältä. Esimerkkejä maistuvista sanoista löytyy - merkityksestä huolimatta.

– Oikoonen. Pohjalaiselle voi sanoa ja se tietää, mitä ajetaan takaa. Muille joutuu selittämään, että oikoonen on vähän sellainen, joka ei oikein ymmärrä. Mutta kun se ei ole kuitenkaan ihan niinkään, vaan vaatisi useamman A4-arkin, että merkitys selviäisi, Autio maistelee.

Putukihveli tai putukiffeli. Ja pitkulaanen.

– Ne on hienoja päästää suusta pihalle, mutta ymmärtääkö semmonen, joka ei oo eteläpohjalaanen, että mikä on pitkulaanen putukiffeli.

Maistuvien sanojen lista jatkuu julupilla ja kikkivieroolla, toholoolla, pöyrööllä ja puolijauhoosella.

– On yllättävän monta kuvaavaa sanaa, joilla voidaan ihmisen mielenlaatua kuvata, jos ny hienosti sanotaan, Autio nauraa.

Kurmoottaa?

– Jos ei tiedä, mitä se tarkoittaa, niin nopiaa lähtee juoksemahan, kun kurmootus alakaa, Joonas Autio toteaa.

Fiinisti ruotsalaisittain

Moni pohjalaissana juurtaa ruotsinkielestä. Sieltä Joonas Autiokin tunnustaa lähtevänsä sanojen lähdettä etsimään aivan ensimmäiseksi.

– Aina ensin miettii ruottinkielen kautta ja usein ne on aika fiiniä sanoja. Voishan housunpersuuksihin pyyhkäästä kätensä, mutta jos on oikein fiini, tarttee hantyykin, Autio viittaa ruotsin handduk-sanasta omittuun eteläpohjalaiseen hantyykiin tai hantuukiin.

Aution oma mielisana valikoituu sekä mukavasti suussa maistuvan sanomisen että lempeän merkityksen kautta.

– Se on isu. Olin Suomen Jääkärimuseolla töissä ja siinä jossain keittiövälineessä luki, että isu. Mulle oli ihan selvää, että se on äidin äiti. Jotkut turistit muualta tuli sanomaan, että onko se isä, jossa on vaan kirjoitusvirhe.