Kaikki lahjakkaat eivät etsi menestystä – koulukin löytää vain muutaman

Lahjakkuuden lajeja voi olla jopa satoja. Niistä koulu pystyy tunnistamaan vain muutaman. Niinpä oikean lahjakkuuden poiminta vaatii kodin, koulun, ystävien ja harrastuspiirien herkkyyttä.

kulttuuri
Piirroksessa lapset laulavat Talentti-nimisessä kuorossa
Jos aineopettajalla on kymmenen luokkaa ja jokaisessa 25 oppilasta, on aika mahdotonta lukea 250 oppilaan erityispiirteitä suurella herkkyydellä, sanoo vähän aikaa sitten eläkkeelle jäänyt ammatillisen opettajakorkeakoulun rehtori Anita Olkinuora.Miki Wallenius / Yle

Olympialaisissa kunnostautuneella jääkiekkoilija Teemu Selänteellä on pelisilmää, maalien tekemisen taito ja kykyä lukea peliä. Selänteen maalintekoa ei ohjaa taivaalta ilmestyvä enkelin käsi, vaan harjoittelu, joka on alkanut ensimmäisistä pelivuosista alkaen. Se on vaatinut toistoja, toistoja ja toistoja.

– Meissä kaikissa on jossain määrin lahjakkuutta, tai ainakin osaamista. Näin ajatellen kukaan meistä ei voi olla sellainen, että ei osaisi mitään. Lahjakkuus on eräänlaista sisäsyntyistä lahjaa, mutta sen muuttaminen todelliseksi osaamiseksi vaatii harjoittelua ja toistoa. Lahjakkuuden muuttaminen osaamiseksi vaatii paljon työtä ja kykyä ajatella tuloksia pitkäjänteisesti, sanoo eläkkeellä oleva ammatillisen opettajakorkeakoulun rehtori Anita Olkinuora.

"Höpö höpö" -hommia

Perinteisesti lahjakkuus liittyy akateemisuuteen, musiikillisuuteen tai urheilullisuuteen. Lahjakkuuden aloja on kuitenkin satoja, joita perinteinen koulurakenne ei tunnista. Lahjakkuutta tulkitaan aika kapea- alaisesti.

"Kerropas taas joku vitsi"- käsky saa orastavan lahjakkuuden kuolemaan nopeasti

Anita Olkinuora

– Lapsi, joka jo hyvin pienenä osoittaa huumorintajua ja saa muutkin nauramaan kuin itsensä, osoittaa elämisen taidon lahjakkuutta. On paljon lapsia ja nuoria jotka ovat hyviä ihmisten kanssa. He eivät suutu helposti tai pystyvät luovimaan hankalissakin tilanteissa. Usein nämä mielletään persoonallisuuspiirteiksi, mutta ne ovat ensimmäisiä merkkejä orastavasta lahjakkuudesta, painottaa Anita Olkinuora.

– Tällaista lahjakkuutta ei saa lytätä sanomalla sitä "höpöhöpö -hommaksi". Luovan lahjakkuuden on annettava kasvaa luontaisesti, ei pakottamalla. "Kerropas taas joku vitsi"- käsky saa orastavan lahjakkuuden kuolemaan nopeasti . On kyettävä tukemaan lapsen luontaista kasvua mukana eläen, sanoo Olkinuora.

Korvat tarkkana!

Lahjakkuuden tunnistaminen ja sen tukeminen vaatii herkkyyttä ennen kaikkea kotona.

– Koululla sekä on että ei ole mahdollisuutta tukea lahjakkuutta. Kouluilla on opiskelijalähtöisiä menetelmiä, valinnaisuutta ja yksilöllistä opetusta. Mutta jos aineopettajalla on kymmenen luokkaa ja jokaisessa 25 oppilasta, on aika mahdotonta lukea 250 oppilaan erityispiirteitä suurella herkkyydellä. Parhaiten onnistutaan tekemällä kaikkien tahojen yhteistyötä. Lapsi tarvitsee niin kodin, koulun, ystävien kuin harrastuspiirienkin tukemista omassa osaamisessaan.

Anita Olkinuoran mukaan kodin tehtävänä on tukea lapsen itsetuntoa ja kasvattaa lapsen omaa luottoa siihen että lahjakkuus saadaan käyttöön. Kodin täytyisi nähdä ja löytää mahdollisuudet tuoda lahjakkuus esiin. Kun lapselle ja nuorella on hyvä itsetunto, hän löytää rakenteista oikeat reitit.

Lahjakkuus kaltereiden takana

Vankilat, erityisluokat ja muut "valinnaiset" paikat ovat tutkimustenkin valossa täynnä paljon lahjakkuutta. Miksi lahjakkuus kääntyy ihmistä itseään vastaan?

– On ihmisiä, joille meidän rakennetut systeemit eivät vain sovi. Jos koulussa tankataan toiselle itsestään selvää asiaa hitaimman mukaan, syntyy alisuoriutumista. Silloin ryhdytään käyttämään vääriä keinoja oman elämän eteenpäinviemiseksi.

Lahjakkaat omistautujat eivät välttämättä ajattele menestymistä, vaan haluavat vain toteuttaa itseään

Anita Olkinuora

Olkinuora kertoo, että lahjakkuus antaa mahdollisuuden etsiä vaihtoehtoja ja joskus oma valinta saattaa sitten olla "yhteiskuntakelvoton". Turussa tehtiin tutkimusta siitä, miten oppilaat suhtautuivat kouluun. Syntyi oma luokka "vaihtoehtojen etsijät", ja tästä porukasta löytyi erityisen paljon lahjakkuutta, kertoo Anita Olkinuora.

– Yhteiskunnassamme vallitsee menestymisen pakko. Lahjakkuus ja menestyminen ovat eri asioita. Menestyneen ei välttämättä tarvitse olla lahjakas. Lahjakkaat omistautujat eivät välttämättä ajattele menestymistä, vaan haluavat vain toteuttaa itseään. Yksilöllisyyden korostuessa jää pois yhteiskunnan tarve.

Toisaalta, yhteiskunnan tietyt osa- alueet huutavat huippuosaamista, mutta yksilö ei tätä välttämättä halua. Yksilön ja yhteiskunnan välisen vuorovaikutuksen tasapainottelu kuuluu elämäämme oikeastaan kehdosta hautaan, tiivistää Anita Olkinuora.