Liika harrastaminen voi viedä vauvan raiteiltaan

Useat vauvojen harrasteryhmät pullistelevat väkeä Turussa. Jo kolmekuisia viedään joogaan, sirkuskouluun, muskariin ja uimaan. Lastenpsykiatri muistuttaa, ettei vauva tarvitse harrastuksia. Täysi vatsa, lämmin syli ja vanhemman seura riittävät. Harrastaminen on tervetullut lisä, kunhan siitä nauttivat sekä vauva että vanhempi.

Kotimaa
Vauva värikylvyssä.
Vauvan kanssa voi harrastaa, kunhan muistaa, että vain lämmin syli, ruoka ja vanhemman seura ovat pienelle lapselle välttämättömiä. Liika toiminta voi häiritä vauvan unta ja ruokahalua.

Turkulaiset Anna ja seitsenkuinen Aino Keskinen käyvät yhdessä uimakoulussa ja värikylvyssä. Äidin mukaan värikylpy saa tyttären hyvälle tuulelle. Hän uskoo muiden vauvojen kanssa vietetyn ajan myös kehittävän lapsen sosiaalisia taitoja.

- Aino tykkää aina, kun mennään johonkin. Aina, kun on muita vauvoja, on kivaa. Perussuhtautuminen on positiivinen ja kiinnostunut, mikä on mielestäni hirveän kivaa. On itsekin kiva lähteä johonkin, kun tietää, että Ainolla ei ole katastrofi edessä, kun tavataan muita.

Keskisille harrastaminen tarkoittaa yhteistä aikaa, jolloin saa tehdä asioita, joita kotona ei välttämättä voi. Värikylvyssä vauvat sukeltavat elintarvikeväreihin. Vaatteet, kädet ja jalanpohjat sottaantuvat, kun vauvat maalaavat paperia marjoilla, helmipuurolla ja punajuurietikalla. Välillä maalit löytävät tiensä suuhun, hiuksiin ja äidin farkuille.

Ryhmän vetäjän Assi Huhtasen mukaan sotkuisuus mietityttää vanhempia, mutta kovimmatkin siivousintoilijat osaavat heittää kiristävän pipon nurkkaan maalaushetken ajaksi.

- Tämä on yhteinen hetki, joka on kummallekin tärkeä. Ei ole mitään oikeaa tapaa suhtautua materiaaleihin, vaan voi vain nauttia ja olla hetkessä.

Vauva ei tarvitse harrastusta

Vauvaa ei ole pakko viedä kodin ulkopuolelle harrastamaan. Vauvan motoriikka kehittyy parhaiten lattialla mönkimällä. Sosiaalisten taitojen opetteluun riittää vuorovaikutus vanhemman kanssa. Lastenpsykiatri Linnea Karlsson Turun yliopistollisesta keskussairaalasta korostaa, että alle vuoden ikäinen lapsi ei jää kehityksessä jälkeen, vaikkei harrastaisi muuta kuin kattilankansien soittamista keittiön lattialla.

- Vauva tarvitsee häntä ymmärtävää vuorovaikutusta. Se pitää sisällään ihan normaalin arkielämän - esimerkiksi sen, että vauvaa rohkaistaan tutkimaan ympäristöään. Motoriikka kehittyy silloin väistämättä. Mitä pienempi lapsi on, sitä enemmän pitäisi olla vapaata touhuamista, jota aikuiset eivät ohjaa. En näe, että harrastamisesta olisi mitään haittaa, jos se on hauskaa ja pysyy sopivassa mittakaavassa.

Karlssonin mukaan alle kouluikäinenkään ei vielä tarvitse säännöllistä tai ainakaan tavoitteellista harrastamista. Lasta ei saisi nähdä formula-autona, jota viritetään koulua tai työelämän kilpailua varten.

- Minusta se on hyvin vaarallinen tie. Psyykkisen kehityksen kannalta on todella tärkeää, että suorituspainotteiseen, yhtä asiaa painottavaan opettamiseen tai tavoitteelliseen harrastamiseen ei lähdettäisi liian aikaisin. Se johtaa helposti siihen, että viimeistään murrosiässä liikuntaharrastus saattaa loppua kokonaan ja lapsen elämäntapa voi muuttua liikuntavastaiseksi. Pitäisi malttaa odottaa sitä, mitä lapsi itse oikeasti haluaa.

Vauvan harrastus lepuuttaa vanhemman hermoja

Vauvojen harrastusryhmät ovatkin usein paikka, jossa vanhemman hermot lepäävät. Aikaisin kävelemään oppineen hulivilin voi antaa purkaa energiaa rauhassa. Itkuinen lapsi saa hetkeksi ihmeteltävää. Vanhemmasta on myös mukava seurata lapsen oivalluksia ja intoa. Karlssonin mukaan harrastusryhmät tarjoavat myös tärkeää vertaistukea pikkulasten vanhemmille.

- Vauvojen harrastukset ovat vanhempia varten ja se on ihan ok. Jos lähtee harrastamaan, koska ei kestä olla kotona kahdestaan vauvan kanssa, pitäisi pysähtyä. Jos taustalla on vanhemman masentuneisuutta, ei se ole lapsellekaan hyväksi.

Karlsson uskoo, että vanhemmat osaavat pääosin säädellä lastensa harrastamista hyvin. Liian hektistä meno ei saisi olla, koska vauva stressaantuu helposti ilman vapaita leikkihetkiä ja tutkimusmatkoja.

- Jos lapsi ei syö kunnolla tai nukkumiseen ilmaantuu ongelmia ja lapsi on levoton, silloin voi päätelllä, että elämässä on jotain, mikä stressaa. Se voi olla harrastus, mutta myös jotain muuta. Vauva ei kestä sitä, että koko ajan ollaan menossa, on paljon liikettä, melua tai muita aistiärsykkeitä.

Anna Keskisen mukaan Aino ilmaisee hyvin selkeästi, jos jokin ei miellytä. Tyttöä ei saa harrastamaan väkisin.

- Merkki on aika selvä. Tulee itku. Sen jälkeen ei voi enää jatkaa.