Väitös: HPV-rokote pitäisi antaa myös pojille

Papilloomavirusta vastaan annettavan HPV-rokotteen aikaansaama vasta-ainetuotanto on erinomainen sekä tytöillä että pojilla. Tämä käy ilmi perjantaina tarkistettavasta lääketieteen lisensiaatti Tiina Petäjän epidemiologian alaan kuuluvasta väitöskirjasta.

Kotimaa
Henkilö vetää rokotetta ruiskuun.
Yle

Väitöstutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kaksivaikutteisen HPV16/18-rokotteen synnyttämää immuunivastetta. Väitöstyössä todetaan, että rokote aikaansaa korkeita vasta-ainepitoisuuksia veressä sekä tytöillä että pojilla. Rokote antaa terveelle ihmiselle täyden suojan infektiota vastaan.

HPV-infektio on yleisin sukupuoliteitse ja muissa limakalvokontakteissa tarttuva oireeton tauti. HPV-infektioihin kuitenkin liittyy peräaukonsyöpiä ja suun- ja nenänielunsyöpiä, jotka ovat lisääntyneet nopeasti viime vuosikymmenen aikana. Tämän takia infektion esiintymisen vähentäminen rokotuksen avulla on ensisijaisen tärkeää.

Lapset ja pojat saavat rokotteesta eniten hyötyä

Tutkimuksessa kävi ilmi, että nuorilla 10–14-vuotiailla rokotetuilla tytöillä vasta-ainetasot ovat merkitsevästi korkeammat kuin 15–25-vuotiaiden rokotettujen tai luonnollisesti HPV-infektion sairastaneiden naisten vasta-ainetasot. Jokaisella tutkittavalla vasta-ainetasot pysyivät korkeina neljän vuoden seurannassa.

Nyt rokote mielletään tyttöjen jutuksi, vähän niin kuin kuukautiset, vaikka tämä on kaikkien juttu.

Tiina Petäjä

Myös 10–18-vuotiailla pojilla ja nuorilla miehillä vasta-aineet olivat korkeammat kuin 15–25-vuotiailla nuorilla naisilla. Rokotettujen nuorten miesten virtsanäytteissä HPV:n esiintyminen väheni jonkin verran neljä vuotta rokottamisen jälkeen, mikä myös antaa viitteen tartuttavuuden vähenemisestä.

Vuonna 2007 myyntiluvan saanut HPV16/18-rokote otettiin Suomessa 12–13-vuotiaiden tyttöjen rokotusohjelmaan tavoitteena vähentää HPV-infektiota ja siten HPV:stä johtuvan kohdunkaulasyövän ja esiasteiden esiintyminen. THL houkutteli tyttöjä ottamaan rokotteen kampanjallaan "Tyttöjen juttu". Tiina Petäjä painottaa rokotteen kuitenkin olevan kaikkien juttu.

– Aiemmin, kun aiheesta kävi juttelemassa kouluissa myös poikien kanssa, pojatkin ymmärsivät asian. Nyt rokote mielletään tyttöjen jutuksi, vähän niin kuin kuukautiset, vaikka tämä on kaikkien juttu, Petäjä sanoo.

Nuorten parempi vasta-ainetuotanto puhuu myös sen puolesta, että rokote kannattaa antaa teini-iässä ennen aktiivisen seksuaalielämän alkamista.

HPV-infekio voi aiheuttaa syöpää

HPV-infektio on siis myös miesten infektio, eikä HPV:n esiintyminen tai tarttuminen vähene, jos vain tytöt rokotetaan. Rokote aikaansaa erinomaisen immuunivasteen myös nuorilla miehillä, jotka toimivat tartuttajina, mutta saattavat myös itse sairastua HPV-infektioon.

Miehilläkin infektio voi aiheuttaa suun ja nenänielun sekä peräaukon syöpää.

Tiina Petäjä

– Miehilläkin infektio voi aiheuttaa suun ja nenänielun sekä peräaukon syöpää, Petäjä kertoo.

HPV aiheuttaa maailmanlaajuisesti kymmenen prosenttia naisten ja viisi prosenttia miesten kaikista syövistä. Vaikka organisoidulla papa-seulonnalla kohdunkaulasyöpä on Suomessa saatu vähenemään jopa 80%, HPV-infektiot ovat silti lisääntyneet nuorilla.

Jatkotutkimus on jo käynnissä

Väitöstutkimus vahvistaa Petäjän jo aiemmat epäilyt siitä, että rokotteesta olisi hyötyä myös pojille. Lauma-immuniteetin aikaansaamiseksi ja HPV:n esiintymisen, tautitaakan ja tartuttavuuden vähentämiseksi tulisi Petäjän mukaan rokottaa sekä tytöt että pojat.

– Parin vuoden sisällä valmistuu laaja suomalainen tutkimus, jossa toivottavasti todetaan molempien sukupuolten rokottamisen tärkeys. Kyllä sen jälkeen varmaan THL:kin ymmärtää, että tämä on myös poikien juttu, Petäjä naurahtaa.

Tutkimustyö tehtiin Tampereen Yliopiston, Terveystieteen laitoksella rokotevalmistaja GlaxoSmithKlinen rahoittamana tutkimuksena vuosina 2004–2013.

Aiheesta perjantaina Seinäjoella väittelevä Tiina Petäjä on syntynyt Kokkolassa ja hän on suorittanut lääketieteen lisensiaatin tutkinnon Turun yliopistossa. Hän on toiminut naistentautien ja synnytysten erikoislääkärinä vuodesta 2002 lähtien. Väitös julkaistaan Tampereen yliopiston julkaisusarjassa.