1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. kulttuuri

Ihan jokainen vanha esine ei kelpaa maakuntamuseoon

Etelä-Pohjanmaan maakuntamuseossa suurin osa esineistöstä, valokuvista ja muusta arkistomateriaalista on saatu lahjoituksena. Museolla on myös pienen pieni määräraha, jolla jotakin tavaroita hankitaan kokoelmiin. Yleensä museoesineeksi kelpaa tavara, jonka historia tunnetaan ja sillä on maakunnallista sekä historiallista merkitystä.

Kuva: Anri Koski / YLE

Etelä-Pohjanmaan maakuntamuseo saa kokoelmiinsa esineitä, valokuvia ja arkistomateriaalia pääsääntöisesti lahjoituksina. Tavaroiden ostaminen on vähäistä, koska museolla on käytössään vain pieni määräraha.

– Aika paljon tarjotaan sellaista perinteistä niin sanotusti museoesineeksi luokiteltavaa tavaraa. Ihmiset ajattelevat, että ne rukit, kangaspuut, kirnut ja talonpoikaisesineistö sekä muu hyvin vanha esineistö on sitä, joka soveltuu museoon, kertoo museotoimenjohtaja Susanna Tyrväinen.

Maakuntamuseo ottaa kokoelmiinsa myös tuoreempaa tavaraa, jopa 2010-luvulta. Esineistön pitää olla sellaista, että sillä on merkitystä Etelä-Pohjanmaan ja Seinäjoen kaupungin historian kannalta. Lisäksi käytössä on muita museon omia kriteerejä. Välillä valitseminen on museotoimenjohtajan mukaan vaikeaa.

– Mielellään ottaisin kaikki esineet, valokuvat ja arkistomateriaalit vastaan, mutta täytyy tuntea hyvin se oman keruualueensa historia ja ne keskeiset ilmiöt. Silloin pystyy sitä tarjottua aineistoa suhteuttamaan historiaa. Pitää myös tuntea omat kokoelmat, jotta tietää millaista esineistöä ja aineistoa jo on, toteaa Tyrväinen.

Esineen historia ratkaisee museoarvon

Esineiden vastaanotto museon kokoelmiin on tärkeä hetki. Vastaanottovaiheessa käydään läpi esineen historiaa ja muita esineeseen liittyviä taustatietoja. Nämä tiedot määrittelevät sitten esineen museoarvon.

– Kuka sen on tehnyt? Missä se on tehty? Milloin se on tehty? Kuka sitä on käyttänyt? Missä sitä on käytetty? Liittyykö esineeseen jotain arvoarvostelmia? Muun muassa tällaisia kysymyksiä käydään läpi, selittää Tyrväinen.

– Jos tarjotaan sellaista esinettä, joka on löydetty vintiltä ja lahjoittaja ei tiedä yhtään mitään, kenen se on tai kuka sitä on käyttänyt, niin se ei kerro maakunnan tai Seinäjoen historiasta yhtään mitään, summaa Tyrväinen.

Museoesineitä käsitellään hellin käsin

Lahjoitetut tavarat ja valokuvat tarkastetaan. Esineen pitää olla suhteellisen ehjä, hyväkuntoinen, siisti ja siinä ei saa olla mitään vaaratekijöitä. Tekstiileissä tai puuesineissä saattaa olla silloin tällöin esimerkiksi tuhoeläimiä.

– Tavarat saattavat joutua kylmäkäsittelyyn tai lämpökäsittelyyn. Esinettä voidaan pakastaa pari kolme viikkoa tai se voidaan laittaa lämpökaappiin, valottaa Tyrväinen.

Tärkeintä on, että esineet tai valokuvat luetteloidaan ja niille luodaan luettelointikortti. Esine saa myös luettelointinumeron, jolla tiedot ja esine löytävät tulevaisuudessakin toisensa. Mahdollisen lämpö- tai kylmäkäsittelyn jälkeen esine puhdistetaan ja sen säilyvyys tarkistetaan. Tarvittaessa tavarat suojataan.

– Esine voidaan laittaa esimerkiksi arkistolaatikkoon tai silkkipaperiin ja sille voidaan tehdä myös pehmukkeita. Tulevaisuudessa valokuvia tai esineitä voidaan sitten käyttää tutkimuksessa, kuvauksissa tai osana näyttelyä, kertoo Tyrväinen.