1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. internet

Näkökulma: Ovatko testit journalismia – ja entä sitten?

"Testaa, osaatko..." Testit ovat verkon jakohittejä. Ne vaativat uudenlaista osaamista toimituksilta ja silmää lukijoilta, kirjoittaa Ylen uutis- ja ajankohtaistoiminnan verkkotuottaja Juho Salminen.

Yhdysvaltalaissivusto BuzzFeed julkaisee paljon kepeitä ja suosittuja testejä.

Internetin jakohiteissäkin on trendinsä. Juuri nyt erilaiset testit ovat kuumaa kamaa. Yhdysvaltalainen BuzzFeed on tehnyt (siirryt toiseen palveluun) kepeistä testijutuista (“Missä kaupungissa sinun pitäisi oikeasti asua?”) määrämittaisen ja menestyvän formaatin.

Ja onhan näitä esimerkkejä Suomessakin.

Mutta ovatko testit journalismia?

Kysymys on hassu. Yhtä hyvin voisi kysyä, ovatko tekstit journalismia. Riippuu täysin siitä, mitä teksti tai testi pitää sisällään. Mikä on sen tietosisältö, näkökulma ja käsittelytapa.

Kysymys on kuitenkin tärkeä, sillä erilaisia testejä julkaistaan verkossa pilvin pimein. Niitä tekevät sekä tiedotusvälineet että muut sivustot.

Yle Uutisten viime vuoden luetuin verkkojuttu oli testi. Se käsitteli matematiikan Pisa-koetta. Jutussa kuka tahansa saattoi kokeilla osaamistaan samoissa laskutehtävissä kuin peruskoululaiset.

Parhaimmillaan testi tai vastaava interaktiivinen juttu auttaa hahmottamaan monimutkaista kokonaisuutta. Jos kysymyksiin ja vastauksiin syventyy, vastaaminen vaatii enemmän pohtimista kuin tekstin lukeminen tai liikkuvan kuvan katseleminen.

Testit on helppo kuitata viihteenä, kuten tekevät tässä kirjoittavat sosiologit (siirryt toiseen palveluun).

Oman ajatusmaailman ja tietämyksen vertaaminen muihin on peri-inhimillinen piirre. Netti ei tee siitä automaattisesti viihdettä. Olennaista on, että testi pohjaa faktoihin, antaa relevantteja tuloksia ja syventää aiheesta kertovia uutisia – jos siis halutaan olla asiapitoisia.

Niin kauan kuin journalismin halutaan tekevän tärkeästä kiinnostavaa ja toisin päin, aina joku viuhuttaa viihteellistymiskorttia.

Testissä näkyvin osa on usein sen tulos ("olet sellainen tai tällainen"). Sitä jaetaan sosiaalisessa mediassa ja siitä puhutaan.

Tulos on vähän kuin jutun otsikko tai lehden kansi. Sen pitää olla kiinnostava, kärkeväkin. Joskus se herättää valtaosan keskustelusta, jolloin itse sisältö jää vähemmälle huomiolle.

Vertailun vuoksi: lokakuussa Suomen Kuvalehti ruoti suomalaista romaania ja sen tilaa. Eniten taidettiin silti puhua lehden kannesta, jossa kirja rinnastui vessapaperiin. Lehti jopa vedettiin pois (siirryt toiseen palveluun) tiskiltä kirjamessuilla.

Testit vaativat uudenlaista osaamista toimituksilta ja silmää lukijoilta.

Kun julkaisimme tammikuun alussa arvokoneen, jotkut ihmettelivät, miksi testi väitti heidän olevan vanhoja kaupunkilaisnaisia.

Juuri tätä vaikutelmaa pyrimme välttämään, sillä halusimme kertoa, mitä arvoryhmää lähinnä vastaaja on – ja millainen on sen ryhmän keskimääräinen edustaja.

Palautteesta opittiin, että tulosten tarjoilussa, avaamisessa ja selittämisessä pitää olla tarkkana.

Verkossa julkaistavat testit ovat toimituksille uusi kerronnan muoto.

Siksi toivoisin lukijoilta analyyttista kritiikkiä ja medialukutaitoa: Kuka testin on tehnyt? Onko sen ensisijainen tarkoitus viihdyttää vai välittää tietoa? Millainen on tausta-aineisto? Mitä tulos kertoo?

Me nimittäin aiomme tehdä testejä jatkossakin, harkitusti. Osa niistä on enemmän viihteellisiä kuin toiset, mutta uutisjuttuja niillä ei ole tarkoitus korvata.

Juho Salminen (@juhsa (siirryt toiseen palveluun))
Kirjoittaja on Ylen uutis- ja ajankohtaistoiminnan verkkotuottaja