1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. talous

Tapaus Liechtenstein – päästettiinkö rikkaat veronkiertäjät liian helpolla?

A-studion tietojen mukaan törkeiden veropetosepäilyjen tutkiminen Liechtensteinin veronkierrosta olisi yhä mahdollista, mutta yhtään rikostutkintaa ei poliisin mukaan ole vireillä. Apulaisoikeusasiamies selvittää verottajan toimia, mutta ei ole toistaiseksi tyytyväinen saamiinsa selityksiin.

Poliisi törmää viikoittain tahattomiin laittomuuksiin rahankeräyksessä. Keräys on laiton, ellei taskusta löydy poliisin myöntämää lupaa. Kuva: EPA / Adrian DENNIS

Liechtensteinilaisen LGT-pankin työntekijä varasti pankin tilitietoja vuonna 2002. Niiden joukossa oli 17 suomalaisen tilit. Tiedot päätyivät Suomen verottajalle vuodenvaihteessa 2008–2009.

Näin suurta veroparatiisien veronkiertäjien joukkoa ei ole jäänyt Suomessa aiemmin kerralla kiinni.

Verottajan mukaan he olivat varakkaita yksityishenkilöitä, yrityksensä myyneitä ja suuryritysten avainhenkilöitä. Heidän tilitietonsa olivat vuosilta 2001–2002. Varat oli piilotettu huolella. Osa käytti jopa peitenimiä.

Asian tutkiminen eteni Suomessa hitaasti. Verottaja empi pankista varastettujen tilitietojen käyttöä. Kesti yli vuoden, ennen kuin verottaja käynnisti varsinaisen verovalvonnan.

Verottaja päätti ensisijaisesti lähteä karhuamaan veroja, eikä tekemään tutkintapyyntöjä poliisille rikosepäilyistä. Katso aikajana selvitysten etenemisestä täältä.

Verottaja määräsi lopulta yhteensä 10 miljoonaa euroa jälkiveroja, viivästyskorkoja ja veronkorotuksia eli satojatuhansia euroja henkilöä kohden. Suurin osa maksoi ne kiltisti ja jopa auttoi verottajaa summien selvittämisessä useilta vuosilta.

Kukaan ei joutunut rikosvastuuseen. Jos jotakuta olisi epäilty törkeästä veropetoksesta, siitä olisi voinut seurata vankeutta.

Rikostutkinnat kaatuivat KKO:n linjaukseen

Viime kesänä rikosprosesseille näytti tulevan viimeistään seinä vastaan. Korkein oikeus teki pizzeriayrittäjän veropetostapauksessa ennakkoratkaisun, joka selvensi kaksoisrangaistuksen kieltoa.

Periaatetta kutsutaan nimellä "ne bis in idem".

Korkein oikeus katsoi, että veronkorotus on jo rangaistus. Jos veronkorotus on jo määrätty tai sitä on ryhdytty määräämään, esitutkintaa ei saa edes käynnistää. Aiemmin verottaja ja poliisi pystyivät tutkimaan samaa tapausta rinnakkain.

Verottaja myöntää, että linjan muutos vaikeutti heidän työtään.

– Korkein oikeus oli aikaisemmin vuodesta 2010 tehnyt pikkuisen toisenlaisia ratkaisuja ja ajateltiin että niiden mukaisesti voidaan toimia. Mutta kun tehdään tämmöinen linjan muutos, tulkinnan muutos, niin totta kai siitä aiheutuu monenkinlaista harmia, Verohallinnon johtava lakimies Matti Merisalo luonnehtii.

Hän korostaa puhuvansa yleisellä tasolla. Verohallinto ei käsityksensä mukaan voi kertoa mitään Liechtensteinin tapauksesta Suomen tiukan verosalaisuuden takia.

Pian korkeimman oikeuden linjauksen jälkeen eduskunta sääti lain, joka sallii verottajan valita, viekö se asian poliisille vai lähteekö määräämään veronkorotuksia.

Mutta Liechtensteinin veronkiertäjien mahdollisia rikoksia ei poliisi enää voinut tutkia niiltä vuosilta, joilta veronkorotukset oli määrätty.

Mitkä vuodet olivat vanhentuneet, mitkä eivät?

Ilmaan jäi kysymys, onko Liechtensteinin tapauksessa vielä rikosoikeudellisesti vanhentumattomia vuosia, joilta verottaja ei ehtinyt määrätä veronkorotuksia. Niiden tutkimista korkeimman oikeuden linjaus ei estä.

Törkeässä veropetoksessa syyteaikaa on 10 vuotta. Rikos lasketaan tapahtuneeksi silloin, kun verotus valmistuu – eli verovuotta seuraavan kalenterivuoden marraskuussa.

Lähdimme selvittämään tätä. Saimme käsiimme tuoreen lausunnon, jonka eduskunnan apulaisoikeusasiamies Maija Sakslin oli pyytänyt verohallintolta. Hän ryhtyi viime syksynä selvittämään median uutisten perusteella, onko verottaja toiminut asianmukaisesti Liechtensteinin tapauksessa.

Sakslinin suosituksesta verohallinto suostui lopulta julkistamaan A-studiolle osia lausunnostaan apulaisoikeusasiamiehelle. Linkki lausuntoon tässä.

Aiemmin Yle oli jo uutisoinut kahdesta hallinto-oikeuden ratkaisusta. Linkki ratkaisu 1:een tässä ja ratkaisu 2:een tässä.

Näitä tietoja yhdistelemällä löysimme kaksi mielenkiintoista vuotta: 2003 ja 2004. Vuodelta 2003 verottaja ei ilmeisesti ehtinyt määrätä veronkorotuksia kenellekään. Vuodelta 2004 verottaja ehti määrätä niitä joillekin, mutta ei kaikille.

Päättelimme tämän siitä, että verottajan lausunnon perusteella Liechtensteinin tapauksessa ei käytännössä tapahtunut mitään ennen vuotta 2010. Myös aiemmin verottaja on kertonut, että "tietojen käyttöön liittyvä epävarmuus viivästytti valvontatoimien aloittamista".

Lisäksi kahdesta hallinto-oikeuden päätöksestä ilmenee, että verotukset oli toimitettu vuosina 2010 ja 2011. Tästä voi laskea, mitkä verovuodet ovat vanhentuneet. Jälkiverotusoikeus ulottuu viisi vuotta taaksepäin. Se lasketaan siitä ajankohdasta, kun verotus valmistuu – eli seuraavan kalenterivuoden marraskuusta. Verohallinto vahvisti meille nämä vanhenemiskaavat yleisellä tasolla.

Vuosi 2003 oli siis jo kokonaan vanhentunut, kun verottaja ryhtyi määräämään jälkiveroja. Tapauksia ehti vanhentua verottajan käsiin suurella todennäköisyydellä myös vuodelta 2004. Tarkistimme tätä päättelyketjua yhdessä eri oikeusoppineiden kanssa, ja heidän mielestään se oli pätevä – niillä tiedoilla mitä saatavilla oli.

Törkeitä veropetoksia voitaisiin vielä tutkia

Jos näiltä vuosilta 2003 ja 2004 olisi syytä epäillä törkeitä veropetoksia, niitä voitaisiin vielä tutkia. Vuoden 2003 osalta syyteoikeutta on jäljellä marraskuuhun 2014 asti. Vuoden 2004 osalta syyteoikeus ulottuu vuoden 2015 marraskuuhun.

Verohallinto kommentoi syyteoikeutta vain yleisellä tasolla.

– Ne bis in idem koskee sellaista tilannetta, jossa verotuksessa on määrätty veronkorotus. Jos veronkorotus on määrätty, samasta asiasta ei enää voi nostaa syytettä. Ja vastakkaisesti, jos veronkorotusta ei ole määrätty, niin periaatteessa syyteoikeus on vielä auki. Jos syyteoikeus ei ole vanhentunut niin syytehän voidaan nostaa, näin ihan yleisesti sanottuna, johtava lakimies Matti Merisalo selittää.

Toisin sanoen mahdollisissa törkeissä veropetoksissa tutkinta-aikaa olisi vielä yli puoli vuotta, joissakin tapauksissa ehkä jopa puolitoista vuotta.

Törkeän veropetoksen tunnusmerkkeihin kuuluu, että tekijä pimittää veroja vähintään 20 000 euroa. Toinen tärkeä tunnusmerkki on teon suunnitelmallisuus.

Tietojemme mukaan joukossa on tapauksia, joita olisi syytä ainakin epäillä törkeistä veropetoksista. Todennäköisesti tällaisia tapauksia on useampia, koska verottajan mukaan koko sijoituspotti oli 50–60 miljoonaa euroa. Jos Helsingin Sanomien tiedot (siirryt toiseen palveluun) Casimir Ehrnroothin noin 10 miljoonan varoista pitävät paikkansa, sijoituksia jäisi keskimäärin vielä 2–3 miljoonaa euroa per tilinhaltija.

– Se seikka sinänsä, että henkilöllä on ollut varoja veroparatiisissa, sehän ei sinänsä ole mikään rikos. Rikos vasta tapahtuu siinä vaiheessa, kun sieltä saadut tulot jätetään ilmoittamatta veroilmoituksessa. Tilannehan voi olla, että sijoitustoiminta on esimerkiksi tappiollista, niin silloinhan veropetoksen tunnusmerkistö tuloverotuksen osalta ei täyty, Verohallinnon johtava lakimies Matti Merisalo huomauttaa.

Hän ei ole varma, hätyytelläänkö tässä varallisuusveron osalta törkeän veropetoksen alarajaa.

– Se riippuu varmasti summista. Onko kysymyksessä tavallinen veropetos vai törkeä veropetos, riippuu muun muassa vältetyn veron määrästä. Nyt en osaa ihan suoraan sanoa, että minkälainen varallisuus pitäisi sitten olla jäänyt ilmoittamatta, jotta törkeän veropetoksen tunnusmerkistö täyttyisi, Merisalo sanoo.

Lue tunnusmerkkien täyttymisestä lisää täältä.

Helsingin yliopiston rikosoikeuden professorin mukaan herättää ainakin epäilyksen törkeästä teosta, jos varoja on piilotettu ulkomaille miljoonakaupalla ja monimutkaisin järjestelyin.

– Tämä olisi keskeinen juuri törkeään petokseen viittaava seikka, professori Raimo Lahti arvioi.

Lahden mukaan esitutkintakynnystä laskee entisestään, jos rikosepäilyt ovat yhteiskunnallisesti merkittäviä.

– Esitutkintalain perusteluissa nimenomaan todetaan, että aloittamiskynnykseen vaikuttaa se, että on erityisen tärkeää selvittää sitä rikosta. Silloin viitataan juuri tämmöisiä vakavia rikoksia koskeviin epäilyihin. Törkeä veropetos on sen kaltainen rikos juuri, jossa tämän perustelun pitäisi päteä, Lahti selittää.

Poliisi vierittää vastuuta verottajalle

Keskusrikospoliisi ja Helsingin poliisin talousrikosyksikkö kertoivat A-studiolle, että heille ei ollut tullut verottajalta tutkintapyyntöjä Liechtensteinin tapauksista. KRP:n mukaan se ei ole myöskään niitä koskaan oma-aloitteisesti harkinnut.

– Ei ole harkittu. Ne ovat verottajan ratkaistavia asioita, rikostarkastaja Erkki Rossi KRP:sta sanoo.

– Kun on kyse tällaisesta asiantuntevasta asianomistajasta kuten verottaja on, niin me kyllä luotamme siihen verottajan ammattitaitoon ja heidän kykyynsä arvioida se, tekevätkö he tutkintapyynnön, hän jatkaa.

Verohallinto on huomauttanut, että poliisi voi käynnistää esitutkinnan myös itsenäisesti, jos se epäilee rikosta. KRP:n Rossin mukaan mukaan heillä ei ole tietoa siitä, että Liechtensteinin tapauksissa olisi vielä tutkittavaa.

– No se (tutkinta) olisi mahdollista, mikäli verottaja ei ole näissä tapauksissa tehnyt minkäänlaista päätöstä veronkorottamisesta. Kiirehän siinä joka tapauksessa olisi suorittaa esitutkinta ja syyteharkinta ja saada juttu vireille, Rossi huomauttaa.

Verottaja teki yhden tutkintapyynnön Liechtensteinin veronkiertäjistä joulukuussa 2010, mutta KRP jätti sen tutkimatta.Päätöksen siitä teki Erkki Rossi.

– Asiassa jäi niin paljon yksityiskohtia avoimeksi, että yksityiskohtaista rikosepäilyä ei ollut syytä epäillä, Rossi selittää.

Rossi kertoo pyytäneensä verottajalta lisäselvitystä, koska tutkintapyyntö ei ollut riittävän tarkasti tehty, mutta hän ei saanut sitä. KRP ei myöskään selvittänyt itse tapausta lisää. Tuliko tästä linjanveto?

– En voi tähän yksittäistapaukseen ottaa kantaa. Mutta yleisellä tasolla tietysti voidaan sanoa että jos meillä on nippu samanlaisia tapauksia ja sitten yhdessä asiassa – siinä ensimmäisessä tapauksessa – tehdään ei toimenpiteitä -päätös, on aika johdonmukaista ja oletettavaa että ne muutkin tapaukset ratkaistaisiin samalla tavalla, Verohallinnon Matti Merisalo vihjaa.

Rikosoikeuden professori Raimo Lahti huomauttaa, ettei rikosoikeudellisesti näin tulkinnanvaraista tapauksia ei pitäisi verovirkailijan yksin pohtia.

– Ei varsinkaan pelkästään hänen. Tässä pitäisi toimia hyvän yhteistyön verottajan ja poliisin välillä ja vetää syyttäjän harkintaa varhaisessa vaiheessa mukaan.

Verohallinto vaikenee – julkisuusprofessori kritisoi

Verohallinto perustelee vaikenemistaan sillä, että tiedot voidaan yhdistää julkisuudessa olleisiin nimiin.

– En voi kommentoida yksittäistä tapausta, jota kutsuit Liechtensteinin tapaukseksi. Julkisuudessa on ollut eräitä nimiä, joita on liitetty tähän. Jos kertoisin asian käsittelystä enemmän, sitä koplattaisiin kyseisiin henkilöihin, Merisalo toistaa useita kertoja. Verohallinnon Merisalon haastattelun voit lukea täältä.

Helsingin Sanomat kertoi viime syksynä, että veronkiertäjien joukossa olisivat olleet vuorineuvos Casimir Ehrnrooth ja kahviyrityksen omistaja Bertel Paulig. Lehden mukaan Ehrnroothilla olisi ollut LGT-pankissa yli 10 miljoonan euron sijoitukset.

Ehrnrooth kiisti Helsingin Sanomissa, että varat olisivat hänen. Hän on lehden mukaan haastanut verottajan oikeuteen. Paulig ei ole kommentoinut asiaa mitenkään.

Julkisoikeuden emeritusprofessori Teuvo Pohjolaisen mielestä verottaja tulkitsee verosalaisuutta liian tiukasti.

– He noudattavat hyvin ahdasta laintulkintaa ja soveltavat vain tuota yhtä lakia, lakia verotietojen julkisuudesta ja salassapidosta, unohtaen että meillä on yleinen julkisuusperiaate perustuslaissa. Ei tuo verotietolaki ole sellainen, joka estäisi ehdottomasti kaikkien tietojen antamisen, Pohjolainen korostaa.

– Voidaan varmasti yleisellä tasolla kertoa, miten näitä ratkaisuja tehdään, esimerkiksi Liechtensteinin asioissa, menemättä yksityisyydensuojan piiriin. Verohallinnon pitäisi pystyä yleisellä tasolla kertomaan esimerkiksi se, missä tapauksissa pyritään käynnistämään rikosprosessia ja missä tapauksissa ei, hän arvioi.

Oikeusoppineet: Verottajan pitää selittää tarkemmin

Eduskunnan apulaisoikeusasiamies Maija Sakslin ei ole ollut täysin tyytyväinen Verohallinnon antamaan selvitykseen. Hän on pyytänyt lisäselvitystä siitä, onko Verohallinto poikennut Liechtensteinin tapauksessa yleisestä linjastaan tutkintapyyntöjen tekemisessä.

Sakslin haluaa myös tarkempia perusteluita, miksi veronkorotukset ovat olleet ainakin kahdessa tapauksessa pieniä.

Rikosoikeuden professori Raimo Lahti kaipaa verottajalta selitystä siitä, miksi yhtään rikosepäilyä ei ole tutkittu.

– Kyllähän semmoisen täytyy olla kirjoitettavissa – niin ettei voida tunnistaa henkilöidä. Kun on näin suurta huomiota herättävästä ja yhteiskunnallisesti merkittävästä talousrikosepäilystä kyse, yleinen etu vaatii että kansalaiset saavat tietoon ne perustelut, joilla tässä tapauksessa jätetään esitutkinta aloittamatta, Lahti sanoo.

Julkisoikeuden professori Teuvo Pohjolainen on ollut pitkään turhautunut verottajan julkisuuslinjasta.

– Kyllähän verottajaa täytyy voida valvoa. Jotta voidaan valvoa, sen täytyy toimia mahdollisimman julkisesti. Olisi onneton tilanne, jos verottaja olisi saareke, joka tekee päätöksiä, joiden perusteita ei julkisesti tiedettäisi eikä osattaisi varautua niihin. Tämä on myös siksi erittäin tärkeää, että voidaan valvoa että verottaja toimii tasapuolisesti ja yhdenvertaisuutta noudattaen kaikkia kansalaisia kohtaan, Pohjolainen painottaa.

Lisää aiheesta illan A-studiossa TV1 kello 21.