Makeanhimo on selviytymiskeino

Suklaa, salmiakki, pullat, pikkuleivät, kakut ja irtokarkit koukuttavat nykyihmisiä, vaikka niiden terveysriskit tiedetään. Makeanhimo voi olla paitsi opittua myös perimän sanelemaa.

terveys
Irtokarkkeja kulhossa.
Esko Pulliainen / Yle

Kun satunnaisilta vastaantulijoilta tiedustelee, maistuvatko makeat suupalat, moni vastaa empimättä olevansa perso kaikenlaisille herkuille.

- Olen tosi perso makealle. Kahvia esimerkiksi ei voi juoda ilman pullaa ja karkit on myös paheeni, kuvailee Jyväskylän keskustasta tavoitettu nainen Yle Keski-Suomelle.

Toinen aiheesta jututettu tunnustaa olevansa paraikaa karkkilakossa.

Kun elettiin luonnollisissa olosuhteissa, niin useimmiten makeat tuotteet olivat turvallisia.

Professori Raimo Lappalainen

- Olen nyt lakossa, mutta yleensä menee kaikenlaista. Melkein on pakko saada päivittäin jotain makeaa.

Mikään naisten juttu sokeripommien popsiminen ei ole.

- Karkkia, pullaa, leivonnaisia, jäätelöä, kaikki menee. Äidillä on ollut aikanaan karkkikauppa ja kioskikahvila ja pienestä asti olen oppinut syömään joko tämän päivän pullaa tai edellisen päivän. Meillä on ollut aina makeaa pöydässä tarjolla, kertoo mies.

Hänkin tuntuu tietävän, milloin herkut erityisesti houkuttevat.

- Huomaan, että kun on väsynyt tai stressaantunut. Makea on tavallaan nopeaa mielihyvää heikolla hetkellä.

Tietyt maut saavat lapset irvistelemään

Ravitsemuspsykologiaa tutkinut, kliinisen psykologian ja psykoterapian professori Raimo Lappalainen Jyväskylän yliopistosta kertoo, että makeannälkä on ainakin osittain geeneissä.

- Näyttäisi olevan niin, että siinä on perinnöllisiä tekijöitä, jotka liittyy lajinkehitykseen. Kun elettiin metsissä ja luonnollisissa olosuhteissa, niin useimmiten makeat tuotteet olivat turvallisia, ne ei ilmeisesti olleet myrkyllisiä. Maultaan karvaat ja happamat tuotteet olivat useammin myrkyllisiä tai epäterveellisiä, kuvailee Lappalainen.

Geneettistä taustaa tukee Lappalaisen mukaan myös se, että tutkimuksissa on havaittu makean miellyttävän lapsia.

Makeat ovat ikään kuin toimivia menetelmiä säädellä omia tunnetiloja: kun tuntuu pahalta ja syö jotain makeaa, niin tuntuu paremmalta.

- Pienet lapset tykkää hyvin nopeasti tai automaattisesti makeista, mutta irvistävät tai eivät tykkää karvaiden tai happamien tuotteiden mauista.

Makeanhimo on siis osaltaan edesauttanut ihmislajin selviytymistä. Nykyolosuhteissa makeanhimosta voi kuitenkin olla enemmän haittaa kuin hyötyä.

- Ihminen ei tavallaan ole geeniensä suhteen muuttunut läheskään niin paljon kuin ympäristö. Nykyään tästä syntyy helposti ongelmia painonhallinnan kanssa, johon siihenkin synnynnäiset mieltymykset voivat vaikuttaa.

Myös elintarviketeollisuudella on lusikkansa sokerisopassa. Teollisuus tuottaa tuotteita, jotka menevät hyvin kaupaksi.

- Teollisuus on huomannut, että tuotteet, jotka ovat makeita tai makeutettuja, niin niitä ostetaan paljon ja silloin myös todennäköisyys sille nousee, että mieltymys makeisiin lisääntyy, koska tällaisia tuotteita on paljon tarjolla.

Herkuttelussa on kyse usein tunteistakin.

- Lapsena ja muulloinkin opitaan säätelemään tunnetiloja syömisen avulla. Makeista tuotteista tulee lajinkehitykseen liittyvien ominaisuuksien takia miellyttäviä tuntemuksia, niin ne on ikään kuin toimivia menetelmiä säädellä omia tunnetiloja: kun tuntuu pahalta ja syö jotain makeaa, niin tuntuu paremmalta.

Makeasta kieltäytyminen on taito

Lappalainen toteaa, että esimerkiksi totaalinen karkki- tai herkkulakko ei välttämättä ole paras tapa hallita makeanhimoa.

- Jos mennään kieltämään liian jyrkästi, niin silloin painonhallinta vaikeutuu. Keskitie on parempi vaihtoehto: rajoitetaan syömistä tai makeiden tuotteiden esilläpitämistä.

Lappalaisen mukaan himolle ei kannata myöskään luoda otollisia oloja.

- On tärkeää, että syödään säännöllisesti eli ei tehdä itselle olosuhteita, joissa himot syntyvät. Sitä pystytään myös harjoittelemaan, mutta se vaatii, että sitä tehdään tietoisesti ja on päätetty, että sitä taitoa lisätään. Voi ajatella, että se on myös taito, summaa Lappalainen.