Näitä kysymyksiä verottajan ja poliisin on pitänyt punnita

Tässä tärkeimmät kysymykset, joihin viranomaisten on pitänyt vastata, kun he ovat pohtineet rikostutkintojen aloittamista Liechtensteinin veronkiertäjistä. Rikosprofessorin mukaan oikeudellisesti näin tulkinnanvaraisia päätöksiä verottajan ei tulisi tehdä yksin.

talous

1. Täyttyvätkö törkeän veropetoksen tunnusmerkit?

Törkeän veropetoksen tunnusmerkkeihin kuuluu, että tekijä tavoittelee huomattavaa taloudellista hyötyä tai rikos on erityisen suunnitelmallinen ja teko kokonaisuutena törkeä. Veroja pitää pimittää karkeasti vähintään 20 000 euroa.

Vuosina 2003–2004 tuloista on pitänyt maksaa 29 prosenttia pääomatuloveroa ja parinsadantuhannen ylittävästä varallisuudesta varallisuusveroa. Varallisuusverotaulukon mukaan törkeän veropetoksen raja rikkoontuu noin kahden ja puolen miljoonan euron summalla.

Emme tiedä, kuinka monta mahdollista törkeää veropetosta Liechtensteiniin varojaan piilottaneiden suomalaisten joukossa olisi. Todennäköisesti kuitenkin useampia, koska verottajan mukaan koko sijoituspotti oli 50–60 miljoonaa euroa. Jos Helsingin Sanomien tiedot Ehrnroothin noin 10 miljoonan varoista pitävät paikkansa, sijoituksia jäisi keskimäärin vielä 2–3 miljoonaa euroa per tilinhaltija.

– Se seikka sinänsä, että henkilöllä on ollut varoja veroparatiisissa, sehän ei sinänsä ole mikään rikos. Rikos vasta tapahtuu siinä vaiheessa, kun sieltä saadut tulot jätetään ilmoittamatta veroilmoituksessa. Tilannehan voi olla, että sijoitustoiminta on esimerkiksi tappiollista, niin silloinhan veropetoksen tunnusmerkistö tuloverotuksen osalta ei täyty, Verohallinnon johtava lakimies Martti Merisalo huomauttaa.

Hän ei ole varma, hätyytelläänkö tässä varallisuusveron osalta törkeän veropetoksen alarajaa.

– Se riippuu varmasti summista. Onko kysymyksessä tavallinen veropetos vai törkeä veropetos, riippuu muun muassa vältetyn veron määrästä. Nyt en osaa ihan suoraan sanoa, että minkälainen varallisuus pitäisi sitten olla jäänyt ilmoittamatta, jotta törkeän veropetoksen tunnusmerkistö täyttyisi, Merisalo miettii.

KRP:n rikostarkastajan Erkki Rossin mielestäkään tunnusmerkkien täyttyminen ei ole yksinkertaistä.

– Kyllä siihen tarvitaan enemmän tietoja, ei pelkästään se että varoja on joissain liechtensteinilaisessa pankissa, vaikka merkittäväkin määrä. Se ei sellaisenaan perusta vielä minkäänlaista rikosepäilyä. Siihen pitää arvioida myöskin tekijän tahto ja suunnitelmallisuus ja onko se tapahtunut pikemminkin huolimattomuudesta kuin tahallisuudesta.

Hän arvelee, että rikosprosessi olisi muutenkin "kivikkoinen".

– Voisin nähdä tässä varteenotettavana vaihtoehtona verottajan käyttämän hallinnollisen menettelyn, joka julkisuudesta tulleiden tietojen perusteella on toiminut ainakin jossain määrin siinä fiskaalisessa intressissä, että verottaja on saanut veronsaajalle kerätyksi varoja. Jos näitä olisi vaikka kuinka paljon täällä rikosprosessissa, niin uskoisin että meillä olisi tällä hetkellä oikeusasteissa aika paljon keskeneräisiä juttuja, joiden ratkaisun lopputulos on nykyoikeuskäytännön valossa aika lailla epävarma, Rossi sanoo.

2. Voiko varastettuja tilitietoja käyttää rikostodisteena?

Alun perin laittomasti LGT-pankista hankittujen tilitietojen käyttö on arveluttanut verottajaa alusta asti. He päätyivät kuitenkin määräämään veroja ja veronkorotuksia niiden pohjalta.

Viime marraskuussa hallinto-oikeus teki kaksi ratkaisua, joissa se linjasi, että tietoja sai käyttää jälkiverotuksessa. Ennakkopäätökset eivät automaattisesti tarkoita, että samat tiedot kävisivät rikostodisteeksi, mutta eivät ne sitä kielläkään.

– Meiltähän löytyy ihan oikeuskäytäntöäkin, jossa virkamiehet on suorastaan tuomittu rangaistukseen siitä että ollaan käyttörajoitusten vastaisesti käytetty tietoja verotuksen perusteena. Sen takia näissä asioissa on syytä olla tarkkana, Verohallinnon johtava lakimies Matti Merisalo vastaa yleisellä tasolla.

Rikosoikeuden professori Raimo Lahti huomauttaa, ettei näin tulkinnanvaraista kysymyksiä pitäisi verovirkailijan yksin pohtia.

– Ei varsinkaan pelkästään hänen. Tässä pitäisi toimia hyvän yhteistyön verottajan ja poliisin välillä ja vetää syyttäjän harkintaa varhaisessa vaiheessa mukaan. Meillä on myös KKO:n ratkaisuja, että jos on tietyllä tapaa hankittu todistusaineistoa, se ei välttämättä johda siihen, ettei aineistoa voitaisi lainkaan käyttää, Lahti sanoo.

Lahden mukaan tässä voisi olla ennakkoratkaisun paikka.

– Uuden esitutkintalain perusteissa korostetaan, että juuri näitä tulkinnanvaraisia tilanteita tulee viedä eteenpäin, eli saada vähintään syyttäjän tai mieluummin tuomioistuimen ratkaisu, hän kertoo.

Myös keskusrikospoliisin rikostarkastaja Erkki Rossi kertoo haastattelussamme, etteivät varastetut tilitiedot olisi este tutkintapyyntöjen teolle, vain "yksi karikko kivikkoisella polulla".

3. Estäisikö itsekriminointisuoja rikosprosessin?

Yksi este rikosprosessissa voisi olla niin sanottu itsekriminointisuoja. Se tarkoittaa, ettei henkilöä voi pakottaa todistamaan itseään vastaan tai auttamaan syyllisyytensä selvittämisessä.

Se voisi tulla kyseeseen, jos verottaja olisi hankkinut tietoja pakkokeinoin, esimerkiksi vaatinut todisteita sijoituksista uhkasakon uhalla.

Verottajan mukaan tiedot saatiin kuitenkin lähes kaikilta vapaaehtoisesti. Onko verottaja voinut edes vaatia tietoja vanhentuneilta verovuosilta?

Kuuluisin tapaus, jossa itsekriminointisuoja on estänyt tietojen käytön rikosprosessissa, on liikemies Kari Uotin talousrikosjuttu. Mutta oikeusoppineiden mukaan käytännöt ovat epäselviä.