Asiantuntijat: Itäukrainalaiset eivät haikaile osaksi Venäjää

Krimin niemimaan tulehtunut tilanne on herättänyt pelkoja venäläismielisistä irrottautumispyrkimyksistä myös Ukrainan itäosissa. Tutkijat arvioivat, että jyrkän linjan venäläismieliset ryhmät ovat kuitenkin vain pieni vähemmistö Ukrainan itäosissa.

Ulkomaat
Mielenosoittajat pitelevät lippua ja laulavat
Ukrainalaiset pitelevät lippuaan ja laulavat kansallislauluaan Donetskissa, yhtenäisen Ukrainan puolesta.EPA / PHOTOMIG

Ukrainaa ravisteleva poliittinen kriisi ja Venäjän painostus Krimin niemimaalla ovat herättäneet huolta jännittyneisyydestä itäisessä Ukrainassa, missä on suuri venäjänkielinen väestö.

Esimerkiksi syrjäytetyn presidentin Viktor Janukovitšin kotikaupungissa Donetskissa liikkeellä ovat olleet sekä uutta hallintoa vastustavat venäläismieliset mielenosoittajat että uuden vallan kannattajat.

Krimillä Venäjään liittymistä vaativat äänenpainot ovat nousseet äänekkäimmiksi, mutta itäisessä Ukrainassa vastaava kehitys tuskin on mahdollinen.

– On syytä muistaa, että useimmat itäisistä alueista ovat etnisesti ukrainalaisia ja useimmat Venäjän suuntaan katsovat ihmiset toivovat Venäjän vaikutusta mutta eivät halua osaksi Venäjää, sanoo tutkija Mark Teramae Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutista.

Helsingin yliopiston Ukraina-ohjelman luennoitsija ja Ukraina-tutkija Arseniy Svynarenko muistuttaa, että mielipidemittausten mukaan koko Ukrainassa ja Itä-Ukrainassakin vain hyvin pieni osa kansalaisista tukee ajatusta liittymistä yhteen Venäjän kanssa.

– Venäläismielisiä liikkeitä on ollut koko ajan Krimillä, Itä-Ukrainassa ja Etelä-Ukrainassa mutta ne ovat hyvin marginaalisia, Arseniy Svynarenko sanoo.

Venäjää pelastajakseen huutavat ryhmät ovat siis pieniä, mutta ne ovat Ukrainan nykyisen kriisin oloissa saaneet todellista painoarvoaan suurempaa näkyvyyttä valtaamalla hallintorakennuksia ja pitämällä kovaäänisiä mielenilmauksia.

– Monet näistä venäläismielisistä aktivisteista ovat hyvin näkyviä ja heitä esitetään mediassa aina uudelleen, Teramae sanoo.

Kielikysymys tuskin hajottaa Ukrainaa

Itä-Ukrainaan suuntautuvassa informaatiosodassa on herätelty pelkoja äärikansallismielisten länsiukrainalaisten ryhmien rynnistyksestä itään ja venäjän kielen kieltämisestä.

Tutkija Arseniy Svynarenko sanoo, että kielikysymys saa Ukrainassa juuri Venäjän politiikan vaikutuksesta aivan erilaisen painoarvon kuin vaikkapa ruotsin asema Suomessa.

– Ukrainan kulttuuri kärsi pahaa tuhoa Neuvostoliiton aikana, ja nyt iso naapuri katsoo, että Ukraina kuuluu sen piiriin, Svynarenko muistuttaa.

Ukrainan politiikassa onkin pitkään ajettu ukrainan kielen aseman vahvistamista.

– Vain 38 prosenttia Ukrainan asukkaista käyttää ukrainan kieltä kotonaan ja arkielämässä, Svynarenko kertoo.

– Oma johtopäätökseni on ollut, että ukrainasaatiopolitiikkaa on ajettu rauhallisesti ja varovaisesti. Koskaan ketään ei ole kielletty käyttämästä venäjän kieltä.

Presidentti Janukovitšin syrjäyttämisen jälkeen Ukrainan parlamentti päätti kumota Janukovitšin aikana säädetyn kielilain, joka antoi Ukrainan alueille mahdollisuuden halutessaan ottaa toinen kieli viralliseksi kieleksi ukrainan rinnalle.

Parlamentin päätös ehti jo kuumentaa tunteita itäisessä Ukrainassa, mutta parlamentin puhemies ja virkaatekevä presidentti Oleksandr Turtšinov torjui lainmuutoksen veto-oikeudellaan.

– Sanoisin, että kielikysymys ei ole läheskään niin jakava asia kuin poliitikot ja media antavat ymmärtää. Useimmat ihmiset puhuvat molempia kieliä arkielämässään, jotkut käyttävät ukrainaa kotonaan ja venäjää työssään ja molempia ystäviensä kanssa riippuen siitä, kenen kanssa puhuvat, Mark Teramae sanoo.

– On näitä myyttejä molemmin puolin. Kuten, että jos olen Donetskista ja puhun venäjää Lvivissä, minut tapetaan. Se ei pidä paikkaansa, se on naurettavaa ja se on propagandaa, Teramae sanoo.

Sosioekonomiset erot kieliriitoja suuremmat

Aleksanteri-instituutin tutkijan Mark Teramaen mukaan itäistä ja läntistä Ukrainaa erottavat pikemminkin historialliset ja sosioekonomiset erot kuin kielikysymys.

Itäinen Ukraina kuului aiemmin Venäjän keisarikuntaan ja sitten Neuvostoliittoon, kun taas läntinen Ukraina oli pitkään Habsburgin kuningashuoneen alaisuudessa ja toisen maailmansodan alkaessa Puolan osana.

Neuvostoaikana itäinen Ukraina oli maan teollistunein osa, kun taas läntinen Ukraina on ollut perinteisesti maatalousvaltaisempi.

– Itä-Ukraina on teollistuneempi ja köyhempi alue, koska Neuvostoliiton romahduksen jälkeen suuri osa metallipajoista ja tehtaista on jäänyt ruostumaan, Teramae sanoo.

Ukrainan keskisillä ja läntisillä alueilla ihmiset ovat voineet nojata maatalouteen huonompinakin aikoina, kun taas itäisessä Ukrainassa Neuvostoliiton kaatumista seurannut teollisuuden ajasalo on osunut väestöön pahasti.

– Idässä ja osassa eteläisiä alueita rappio on ollut pahempaa kuin lännessä. Osittain siksi idässä ihmiset näkevät asiat hieman toisin, koska heillä on tämä teollinen tausta.

Presidentti Janukovitšin hallinnon kaatumiseen johtaneet protestit saivat alkunsa marraskuussa Janukovitšin päätöksestä olla allekirjoittamatta assosiaatio- ja vapaakauppasopimusta EU:n kanssa.

Monet itäisessä Ukrainassa asuvat ovat pelänneet mahdollisen EU-integraation tuovan mukanaan lisää työttömyyttä, kun EU-maista tuleva kilpailu valtaa kotimarkkinoita ja Venäjä sulkee rajansa.

Hallitus yrittää rauhoittaa alueet

Pääministeri Arseni Jatsenjukin hallitus on yrittänyt saada itäisen Ukrainan tilannetta paremmin hallintaansa nimeämällä vaikutusvaltaisia suurliikemiehiä, niin sanottuja oligarkkeja, aluehallintojen johtoon.

Virkaatekevä presidentti Oleksandr Turtšinov on nimittänyt Dnepropetrovskin kuvernööriksi miljardööri Ihor Kolomoyskyn ja Donetskin kuvernööriksi toisen miljardöörin Sergei Tarutan.

– Se on tarkoitettu merkiksi vakaudesta. He ovat bisnesmiehiä, he saavat asioita tehdyksi ja he voivat myös osallistua omalla rahallaan tilanteen vakauttamiseen, tutkija Mark Teramae arvioi.

Tähän politiikkaan liittyy kuitenkin myös riskejä.

– Nimittämällä nämä nimenomaiset ihmiset hallinto ikään kuin antaa merkin siitä, että taustalla on meneillään monenlaisia manööverejä ja että uusi hallitus yrittää lujittaa asemansa ja vaikutusvaltansa asettamalla omat ihmisensä valta-asemiin kaikilla alueilla.

Samaan aikaan hallituksen pitäisi kyetä vakiinnuttamaan arvovaltansa myös läntisessä Ukrainassa, jossa protestimieliala on myös ollut voimakas ja jossa myös laajasti epäillään poliitikkojen rehellisyyttä ja luotettavuutta.

Tutkija Arseniy Svynarenko katsoo, että aluehallinnon uudistaminen voi lieventää nykyisiä jännitteitä.

– Hallinnon uudistaminen on erittäin ajankohtainen tällä hetkellä. Se antaa enemmän sananvaltaa alueille ja purkaa Neuvostoliiton jälkeistä hallintojärjestelmää, Helsingin yliopiston Ukraina-ohjelman luennoitsija ja tutkija Arseniy Svynarenko sanoo.

– Pieni ongelma tässä on se, että sitä ei voi tehdä kahdessa päivässä tai yhdessä viikossa. Siitä täytyy keskustella, ja nyt Venäjän aktivoituminen Itä-ja Etelä-Ukrainassa vaikuttaa tähän keskusteluun ja tekee siitä paljon vaikeampaa.