Tutkija: Lestadiolainen liike sietää jo erilaisuutta

Ärhäkkä nettikeskustelu on lisännyt lestadiolaisuuteen liittyviä ennakkoluuloja etenkin Etelä-Suomessa. Professori Jouko Talosen mukaan itse lestadiolainen herätysliike on avartunut ja sietää entistä enemmän erilaisuutta.

lestadiolaisuus
Lumijoen Suviseura-alue
Lumijoen Suviseura-alueYle

Talosen mukaan ennakkoluulot pilkistävät ihmisten kohtaamisessa, jopa työhönottotilanteissa siellä, missä ei tunneta kirkkohistoriaa.

Helsingin yliopiston kirkkohistorian professori Jouko Talonen on tutkija, yhtenä erityisalueena eurooppalaiset herätysliikkeet ja lestadiolaisuus. Hän on myös yhden lestadiolaissuunnan, Rauhan Sanan aktiivi.

Hänen mukaansa lestadiolaisessa liikkeessä puhaltavat nyt raikkaammat tuulet kuin menneillä kymmenluvuilla. Erilaisuuden sieto on kasvanut.

–Tietysti on suuri kysymys, kuinka paljon itsenäisyyttä ihmisillä on aivan keskeisissä opin asioissa, ja missä laajuudessa he käyvät keskustelua. Verrattuna 70-lukuun keskusteluilmapiiri on avartunut monella tavalla, arvioi Talonen.

– Liikkeessä on pystytty kohtaamaan erilaisuutta huomattavasti entistä enemmän. Syntyvyyden säännöstelyyn liittyvissä asioissa SRK:n virallinen kanta ei kuitenkaan muutu, mutta ruotsinkielisten lestadiolaisten keskuudessa saattaa olla suurempaa moniarvoisuutta, pohtii Talonen.

Yhteisöllisyyttä ja lähetysintoa

Mitä lestadiolaisessa liikkeessä sitten ehdottomasti pitäisi säilyttää?

Talosen mukaan näitä ovat uskon erityiskysymykset eli luterilaisen uskonpuhdistuksen pääperiaatteet: yksin Raamattu ja yksin uskosta. Säilyttämisen arvoisena hän pitää myös yhteisöllisyyttä ja lähetysintoa.

Talonen uskoo, että kansan keskuudessa maalla liikkeen yhteisöllisyys toteutuu huolenpitona, jopa diakonisena vastuuna.

– Se tuo arkeen lohtua ja voimaannuttaa, hän summaa.

Aggressiiviset hoitokokoukset ovat jääneet 1970-luvulle, vaikka vähän tämäntyyppisiä tilaisuuksia on ollut 2000-luvullakin. Mm. Lempäälässä tästä on keskusteltu.

Synninpäästö ja yhteiskunnallinen vastuu

Alkulestadiolaisuudessa tehtiin selkeä ero yksityisen synninpäästön ja yhteiskunnallisen rikosvastuun välillä. Rikokset piti selvittää viranomaisten edessä. Se on virallinen opetus nytkin.

Jo 1800-luvulla ilmeni kuitenkin tässä asiassa väljähtymistä. Tyydyttiin uskovien antamaan synninpäästöön. Se ei kuitenkaan Talosen mukaan ollut valtalinja.

Skutnäsin rukoushuoneen toimialueella Pietarsaaressa on viime vuosina uudenlaista toimintaa. Avioliittokoulut ovat olleet suosittuja nuorten parien keskuudessa. Tämä on uutta ruotsinkielisten lestadiolaisten keskuudessa. Vanhoillislestadiolaisilla tällaista toimintaa on ollut jo 1970-luvulta, samoin suomenkielisen Rauhan Sanan piirissä.

Insestikeskustelu kuohutti Pietarsaaressa viitisen vuotta sitten.

– Sen jälkeen on käyty hyödyllistä keskustelua. Toivottavasti sitä käydään rakkauden hengessä ja liike säilyy yhtenäisenä, sanoo professori JoukoTalonen.