Karhukin makaa pehmeällä pedillä – katso kuva talvipesästä

Karhut ovat alkaneet lauhan talven jälkeen heräillä talviuniltaan. Metsien kuninkaalliset rakentavat pesänsä yleensä suojaisaan kuusikkoon. Naaraskarhu on hieman tarkempi talvipaikastaan pentujen takia.

Kuva: Yle
Kuva: Yle

Yleinen harhaluulo on, että kun karhu seisoo kahdella jalalla, niin se käy päälle. Karhu on kuitenkin silloin vaarallinen, kun se on neljällä jalalla.

Kari Taurama

Suurpetoyhdyshenkilö Kari Taurama lappeenrantalaisesta Hanhijärven Erästä seisoo karhunpesällä, joka on ollut käytössä edellistalvena. Muutaman metrin päässä siitä on kuluneen talven pesä. Se on kuusikossa, muutaman metrin päässä ojasta. Pesä on tyhjillään. Matkaa tästä Lappeenrannan keskustaan on kymmenisen kilometriä.

Osa karhuista kaivaa talvipesäkseen onkalon, osalle riittää tiheä kuusikko. Karhu kaivaa pesänsä pehmeään maahan ja vie sinne kuusenoksia ja joskus heinääkin. Etenkin naaraskarhu kaivaa pesän, uros ei ole niin tarkka talvipedistään.

– Uroskarhu ei välttämättä tee tällaista pesää. Sille riittää jonkinlainen kuusikko, mihin käydä talviunille, sanoo Taurama.

Naaras kaivaa syvemmän onkalon pentuja varten. Syvässä onkalossa muutaman sadan gramman painoisten ja karvattomien karhunpentujen on hyvä elellä. Pennut ovat poistuessaan pesästä noin viisikiloisia.

Karhuilla on myös useampi koti. Jos ensimmäinen pesä vaikkapa kastuu, niin se vaihtaa toiseen paikkaan.

Karhu voi tehdä pesän kuusikon tiheiden oksien alle tai esimerkiksi hiekkamaahan. Karhu voi käydä makaamaan jopa muurahaispesään.

– Siinä on sapuskat lähellä. Mikäs siinä köllötellessä, kuusikossa muurahaispesässä, sanoo Taurama.

Karhu laihtuu, mutta lihasvoima pysyy

Kari Taurama Kuva: Yle

Ravinto saattaa olla heikon talven jälkeen kortilla. Luonto ei viherrä, mutta kuusen alla horroksessa ollutta lihaskimppua se ei paljoa huoleta.

– Vaikka karhu laihtuu todella paljon horroksen aikana, niin sen lihasvoima säilyy. Se on sikäli aika ihmeellinen eläin, sanoo Taurama.

Karhu viettää herättyään pesän liepeillä arviolta noin viikon, kertoo Taurama.

– Sitten kun alkaa maha kurnia, se lähtee liikkeelle etsimään ruokaa. Pesän lähettyviltä voi löytyä viimevuotisia marjoja. Muurahaispesiä se myös tonkii. Eipä tässä Hanhijärvellä taida olla yhtään ehjää pesää, mitä ne eivät olisi käyneet katsomassa, sanoo Taurama.

Hampaiden naksuttelu on viimeinen merkki

Karhu nostelee horroksessakin päivittäin päätään ja kuuntelee mitä ympäristössä tapahtuu. Jos pesän lähelle tulee vaikka metsäkone tai ihminen, se saattaa herkästi vaihtaa paikkaa. Pahimmassa tapauksessa karhu voi sitä häirittäessä käydä jopa ihmisen päälle.

Tauramo neuvoo karhun kohtaavan pitämään ääntä, perääntymään kulkusuuntaan ja olla tuijottomatta sitä silmiin.

– Yleinen harhaluulo on, että kun karhu seisoo kahdella jalalla, niin se käy päälle. Karhu on kuitenkin silloin vaarallinen, kun se on neljällä jalalla, heiluttaa päätään ja sen korvat ovat luimussa. Silloin kun se naksuttelee hampaitaan, se on vihoviimeinen merkki, kertoo Tauramo.

Kuollutta esittäminen on myös hyvä keino selviytyä vihaiselta karhulta.

– Silloin karhu nuuhkii ja toteaa, että ei tästä välttämättä ole vaaraa, kertoo Taurama.