Näkökulma: Jyrki Katainen Mikki Hiirenä – kuka hallitsee julkista tilaa?

Päätimme joukkoistaa katutaidetta kartalle. Yle Uutisten katutaidekarttaan kuka tahansa voi merkitä itseään kiinnostavan teoksen. Kuten joukkoistuksissa yleensäkin, emme voineet ennalta tietää mitä ihmiset haluavat jakaa, kirjoittaa Tiina-Rakel Liekki näkökulmatekstissään.

Kotimaa
Yhteiskunnallista katutaidetta Helsingistä.
Yhteiskunnallista katutaidetta Helsingistä - Jyrki Katainen Oranssi-yhdistyksen talon kyljessä. Yle Uutisten katutaidekartta

Eräänä iltana työmatkabussia odottaessani näin tägin. Tägiä katsellessani pohdin, että montahan salattua taidetekoa Suomi kätkee. Missä tahansa puskassa saattaa piileskellä teos, joka jää useimmilta näkemättä. Kaikkia teoksia ei edes kukaan dokumentoi ennen kuin ne jo siivotaan pois. Ja jos joku ne dokumentoikin, ei välttämättä ole anonyymia kanavaa jakaa teoksia oman lähipiirin ulkopuolelle.

Siksi halusin avata katutaidekartan ja katsoa, mitä suomalaisilla on meille näyttää. Nyt Yle Uutisten julkaisemassa katutaidekartassa on lähes 600 merkintää, jotka näyttävät sekä katutaiteen moninaisuuden että sen määrittelemisen ongelmallisuuden.

Mikä on katutaidetta ja onko määrittely edes olennaista?

Monelle katutaiteesta tulevat ensimmäisenä mieleen graffiti (siirryt toiseen palveluun)t, mutta katutaide on paljon muutakin. Katutaiteen piiriin lasketaan niin neulegraffitit, tarrat (siirryt toiseen palveluun), sabluunamaalaukset (siirryt toiseen palveluun) kuin installaatiot (siirryt toiseen palveluun)kin. Katutaide on niin suuria koko seinän kokoisia maalauksia (siirryt toiseen palveluun), kuin pieniä oivaltavia koristeluja liikennemerkeissä (siirryt toiseen palveluun).

Turun museokeskuksen kuvataidejohtaja Päivi Kiiski toteaa blogissaan (siirryt toiseen palveluun) suomalaisen katutaiteen painottuvan vahvasti graffititaiteeseen, tageihin ja sabluunoihin. Kiiski määrittää kuitenkin, että katutaiteeksi voi lukea myös julkisissa ulkotiloissa toteutettavat performanssit, katusoiton ja vaikkapa paikkasidonnaisen yhteisötaiteen.

Tiukan määritelmän mukaan katutaiteeksi ei välttämättä voi laskea kaupungin tilaamaa nimekkään kuvataiteilijan julkista seinämaalausta, vaikka sen tavallinen ihminen katutaiteena voi kokeakin.

Tunnetun taiteilijan tilattu teos on ikäänkuin imitaatio katutaiteesta - laillinen vastine yllätykselliselle laittomalle sukulaiselleen. Tiukkarajaisesti määritettynä katutaide onkin useimmiten nimettömäksi jääviä hetkellisiä teoksia, jotka mitä todennäköisimmin siivotaan pois kaupunkitilasta.

Se, mitä katutaiteeseen perehtyneet asiantuntijat tai taidetoimijat näkevät katutaiteen määritelmään kuuluvana, ei kuitenkaan ole olennaista tavallisen ihmisen taide-elämykselle.

Ihminen ei pohdi teoksen nähdessään, onko se kuvataidetta, katutaidetta vai kenties molempia. Hän pohtii ehkä teoksen välittämää viestiä, sen visuaalista ilmettä ja ennen kaikkea sitä, liikuttaako teos häntä vai ei. Yle Uutisten katutaidekartan merkinnöissä niin taiteen kuin katutaiteenkin rajat venyvät, ja hyvä niin.

Kuka hallitsee julkista tilaa?

Kyläyhteisöt ja kaupunginosayhdistykset ovat jakaneet karttaan sympaattisia teoksia, joilla on pyritty yhdessä tekemään rumasta alueesta hieman viehättävämpi. Esimerkiksi Järvenpäässä Hyvä Kasvaa -asukasliike on toteuttanut kierrätyskumisaappaista ja lahjoitetuista kukista teoksen kaunistaakseen ympäristöä. Katutaide ei kuitenkaan ole pelkästään kaunista pintaa.

Pelkästään visuaalisilta piristeiltä näyttävät teoksetkin ottavat haltuun, joko luvallisesti tai luvattomasti kaupunkitilaa ja tekevät siitä asukkaiden omaa. Näennäisen viatonkin teos tavallaan kysyy, kenen tämä tila on ja kuka sitä saa koristaa.

Monet katutaideteokset sisältävät myös suoria, tiukkoja yhteiskunnallisia kannanottoja. Teemoina esiin nousevat niin hektinen työkulttuuri, yhteiskunnallinen valvonta, kuin myös yksittäiset poliitikot.

Erityisesti valvontakamerat tuntuvat toistuvan katutaidekarttaan jaetuissa teoksissa. Niitä on nähty teoksissa niin Oulussa, Forssassa (siirryt toiseen palveluun) kuin Helsingissäkin.

Katutaide on hetkellistä

Etukäteen ajattelin, että katutaidekarttaan tulisi lähinnä merkintöjä tuoreista, olemassaolevista teoksista.

Olin väärässä. Karttaan tulvii merkintöjä hetkellisistä teoksista, joita ei ole enää olemassa. Tekijöillä ja kokijoilla on selvästi tarve dokumentoida tekemänsä ja näkemänsä.

Olen iloinen, että osin ymmärtämättäni tarjosin kartalla mahdollisuuden jakaa eteenpäin ne hetkelliset teokset, jotka muuten suurimmalta osalta meistä jäisivät näkemättä.

Teosten joukossa on sellaisia mestariteoksia, joita olin kuvitellut tehtävän vain maailman katutaidemekoissa. Talojen purkamisen tai seinien puhdistamisen seurauksena kadonneiden teosten joukossa on koko seinän kokoisia oivaltavia, teknisesti taitavia maalauksia, joiden tekemisestä kuka tahansa kuvataiteilija voisi olla ylpeä.

Kartta on myös osoittanut, että toisinaan laittomatkin teokset säilyvät vuosikymmeniä.

Katutaidekartan merkintöjen mukaan esimerkiksi Imatralta ja Sallasta löytyy 1980-luvulta tähän päivään säilynyt graffitimaalaus. Toivon, että ne säilyvät jatkossakin. Näin kauan säilyttyään ne ovat mielestäni merkittävä osa suomalaisen katutaiteen historiaa, jonka poistaminen olisi pahempi rikos kuin niiden maalaaminen koskaan oli.

Yle Uutisten katutaidekartta on auki ja siihen toivotaan edelleen kaikenlaisia merkintöjä Suomesta. Antaa palaa!

Aiheesta myös keskustellaan Twitterissä ja jaetaan kuvia Instagramissa tunnisteella #katutaidekartta.