1. yle.fi
  2. Yle Uutiset
  3. Pekka Pekkala

Pekka Pekkala: Miten digi syö duunit: Koko Suomen kymppikuvien tekemiseen riittää neljä ihmistä

Kuka muistaa vielä keltaiset Kodak-filmilaatikot kioskien ikkunoissa? Erityisesti Yhdysvalloissa yhtiön nimi oli lähes synonyymi valokuvan kanssa, kirjoittaa Pekka Pekkala blogissaan.

Pekka Pekkala. Kuva: Flaminia Fanale

”Kodak moment” tarkoitti tärkeää hetkeä elämässä ja kodak oli tuotemerkkinä samanlainen yleisnimi kuin heteka, mono tai googlaus Suomessa.

1888 perustettu yhtiö on bisneskonsulttien suosikkiesimerkki siitä, miten digitaalisuus voi tuhota isojakin yhtiötä. 70-luvulla kahdeksan kymmenestä Yhdysvalloissa myydystä kamerasta oli merkiltään Kodak. 90-luvulla yhtiö hallitsi kahta kolmannesta koko maailman valokuvamarkkinoista.

Sitten tulivat halvat digikamerat. Markkinoille tunki ihan kummia valmistajia kuten tietokoneista tuttu HP. Kännykkävalmistaja Nokia laittoi puhelimiin Zeissin linssejä. Puhelimiin! Kuluttajat tykkäsivät niistä, vaikka Kodakin tapaisille ”oikeille” kameravalmistajille ne olivat pitkään vitsi.

Digityrmäyksen saanut Kodak lakkasi tuottamasta voittoa vuonna 2004 ja meni konkurssiin 2012. Oscar-lähetyksistä tuttu Kodak-teatteri oli yhtäkkiä nimetön.

Ulkomaisista bisnesjulkaisuista on helppo löytää esimerkkejä yhtiöistä, joiden johto on tumpeloinut digitalisoitumisen myötä johtavan markkina-asemansa. Suomessa sen sijaan törmää hyvin usein asenteeseen ”ei voi tapahtua Suomessa”. Suomalaisia yrityksiä suojaa selityksistä riippuen pieni kielialue, perinne, tavat, kuluttajien into maksaa ylihintaa tuotteista vain siksi, että niin ollut tapana sekä tietysti talvisodan henki.

Mutta toki Suomestakin löytyy Kodakin kohtalotovereita. Lähimmäs päässee lahtelainen Eirikuva. Vuonna 1944 perustetun perheyrityksen värikäs kukkalogo löytyi ennen lähes jokaisen valokuvaamon ikkunasta. Nyt yhtiöstä ovat jäljellä enää rippeet sveitsiläisen Ifolorin nielaistua sen.

Eirin ja Ifin eli nykyisen Ifolorin kilpailu kertoo hyvin siitä, että Suomi ei ole missään erityisasemassa kaiken muuttuessa ykkösiksi ja nolliksi.

**Vielä reilu **kymmenen vuotta sitten Eirikuvalla oli 500 työntekijää. Ifi puolestaan kehitti viisi miljoonaa filmirullaa vuodessa, yhden jokaista suomalaista kohti.

Sitten yhtiöiden kurssit lähtivät menemään eri poluille. Eirillä oli vaikeuksia. Vuoden 2005 konkurssissa se myytiin pääomasijoittajille, jotka halusivat käyttääsitä lähinnä pörssiseikkailuun. Lopulta kuvanvalmistuksessa oli jäljellä vain kymmenen työntekijää.

Eirin ja Ifin eli nykyisen Ifolorin kilpailu kertoo hyvin siitä, että Suomi ei ole missään erityisasemassa kaiken muuttuessa ykkösiksi ja nolliksi.

Ifin osti sveitsiläinen perheyritys, jonka päätoimiala olivat valokuvat. Henkilöstöstä irtisanottiin kaksi kolmannesta suurimpien vuosien tasosta ja lähes kaikki tuotantolaitteet uusittiin. Suomen Keravan toimipisteessä alettiin tehdä paitsi Suomen myös Ruotsin ja Norjan valokuvat. Nyt vajaan sadan hengen firma hallitsee reilusti yli puolta Suomen digikuvamarkkinoista.

Ifolor selvisi, mutta vanhasta Ifistä on jäljellä hyvin vähän. Aiemmin ihmiset veivät filminsä kehitykseen valokuvaliikkeeseen tai lähettivät rullat postissa. Paluupostissa tuli ilmainen filmi (i-fi) ja kasa kuvia, joiden onnistumista jännitettiin kuin lottoarvontaa. Niistä saattoi sitten tilata erikoisempia kokoja ruksailemalla negatiiveja ja täyttämällä erityisiä tilauslomakkeita.

Nyt Ifolor on paitsi Suomen suurin digipaino myös aktiivinen softankehittäjä. Yhtiö on luonut itse tietokoneohjelmat, joilla asiakkaat lataavat kuvat nettipalveluun ja tekevät niistä kaikkea mukeista kiitoskortteihin. Vanhasta Ifistä on jäljellä oikeastaan vain yksi osa: valokuvien tai valmiiden tuotteiden lähetys kotiin. Tuotanto on niin automatisoitu, että esimerkiksi kymppikuvien tekoon ja postitukseen tarvitaan kerrallaan neljä ihmistä.

Samalla Ifolor todistaa digiajan perustrendiä: markkinoilla on yleensä tilaa vain yhdelle voittajalle. Suomalaisten nettihaut tekee Google, musat soittaa Spotify ja digikuvat kehittää Ifolor.

Sama ilmiö iskee myös esimerkiksi netin tv- ja uutispalveluihin, verkkokauppaan ja kirjojen digitalisoitumiseen. Vain ketterin selviää ja lopuista jää jäljelle muistoksi vain Kymppikuva. Joka oli muuten Eirin tuotemerkki.

Pekka Pekkala
Kirjoittaja on toimittaja ja tutkija, joka kirjoittaa työkseen arjen teknologiasta ja median tulevaisuudesta.

Osallistu kolumnien kirjoittamiseen ja kommentoi osoitteessa twitter.com/pekkapekkala (siirryt toiseen palveluun) tai facebook.com/pekkala.pekka (siirryt toiseen palveluun)