Suomalainen halaa surussa ja humalassa

Pidättäytymistä korostava kulttuuri näkyy myös suomalaisten halussa halata, sanoo suomalaista halaamiskulttuuria tutkinut kulttuuriantropologi Taina Kinnunen. Vaikka kansainväliset vaikutteet ovatkin madaltaneet koskettamisen kynnystä, suomalainen halaa yhä lähinnä erityistapahtumissa. Sellaisia ovat Kinnusen mukaan urheilukilpailut, hautajaiset – ja humala.

ilmiöt
Ihmiset halaavat ravintolassa.
Raila Paavola / Yle

Kulttuuriantropologi Taina Kinnusen omiin varhaisiin kokemuksiinkaan ei halailu juuri kuulunut:

– Minun lapsuudessani ei kovin usein nähnyt kenenkään halaavan. Se olisi tuntunut todella eksoottiselta.

Kulttuuriantropologian professorina Oulun yliopistossa ja sukupuolentutkimuksen professorina Tampereen yliopistossa työskennellyt filosofian tohtori on tutkinut suomalaista halaamiskulttuuria. Kansainväliset vaikutteet alkavat näkyä jo halaamisena ja jopa poskisuudelmina. Edelleenkään suomalaiset eivät silti ole kovin herkkiä halaamaan paitsi tietyissä tilanteissa, sanoo Taina Kinnen:

– Joissain erityistapahtumissa, kuten urheilukilpailut ja hautajaiset – ja tietenkin humalassa. Niissä mekin uskallamme halata vapaammin. Kyllä meillä on edelleen uusista vaikutteista huolimatta hyvinkin pidättyväinen kulttuuri.

Muutos näkyy siinä, että perheenjäsenet ja kaveripiirin jäsenet halaavat enemmän. Lapsia hoidetaan, halataan ja kosketetaan enemmän kuin vielä muutama sukupolvi sitten, sanoo Kinnunen.

– Halaaminen yleistyy, koska moni huomaa sen olevan aika mukava tapa!

Kinnunen muistuttaa kuitenkin, että muutos ei koske kaikkia perheitä ja yksilöitä.

Kosketuskulttuuri on osa laajempaa kulttuuria

Haluttomuus halaamiseen ei Kinnusen mielestä kerro ihmisen kylmyydestä, pikemminkin kulttuurin koodeista. Kosketuskulttuuri liittyy laajempaan tunnekulttuuriin ja tapaan olla yhteydessä toisten kanssa.

– Meillä on kultturisesti määriytyneet koodit sille, miten osoitamme kiintymystä. Suomessa on voimakkaasti pidättäytymistä suosiva perinne.

Kyllä meillä on edelleen uusista vaikutteista huolimatta hyvinkin pidättyväinen kulttuuri

Kulttuuriantropologi Taina Kinnunen

Kulttuuri on kuitenkin muuttunut selvästi myönteisempään suuntaan. Alueellisia erojakin asiassa löytyy. Kinnunen ei ole tehnyt asiassa systemaattista selvitystä, mutta sanoo, että Itä-Suomessa halataan herkemmin kuin Länsi-Suomessa. Myös suomenruotsalaiset ovat suomenkielisiä innokkaampia halaajia. Syitä on vaikea sanoa:

– Ei monellekaan kulttuuriselle tavalle osata etsiä selkeää syytä. Tavat vain vahvistuvat porukassa ja siirtyvät sukupolvelta toiselle. Monia asioita tehdään vain, koska niitä on tapana tehdä.

Kinnunen muistuttaa, että kosketus on kuitenkin perinteisin väline osoittaa kiintymystä. Samalla kun se on kulttuurisidonnainen, se on hyvin meissä oleva perustavanlaatuinen tapa kommunikoida ja muodostaa side toiseen. Jos välinettä ei käytä, se voi vaikuttaa myös siihen, kuinka syvästi opimme kiintymään toiseen.

Nuoret muuttavat vanhempiaan

Moni on oppinut halailun taidon ulkomailta tai kavereilta, joilla on toisenlainen koskettamiskulttuuri. Usein oppi kulkee sukupolvelta toiselle – käänteiseen suuntaan:

– Minulle ovat monet kuvanneet, että he ovat opettaneet vanhempansa eri tavoille.

Kyllähän hyvä kosketus kaikin tavoin lisää yhteenkuuluvuuden tunnetta ja luottamusta

Kulttuuriantropologi Taina Kinnunen

Halaamiseen voi Kinnuksen mukaan opetella, kunhan alkaa rikkoa vanhaa käyttäytymiskoodistoaan.

– Jokainen voi tehdä pieniä suuria valintoja omassa elämässään: päättää halata sisarustaan vanhempiaan tai työkaveria.

Halaaminen tekee hyvää, jos se ei ahdista

Aina toinen ei lähde mukaan eikä mitään muutosta tapahdu, mutta aina voi Kinnusen mukaan koettaa. Poikkeuksena on toimiminen vastoin toisen tahtoa:

– Jos väkisin halataan, se ei tuota hyvää oloa. Kaikkien henkilökohtaista reviiriä pitää kunnioittaa niin, ettei ketään saa tietenkään vastoin tahtoa edes halata saati muuten koskettaa. Sehän on itsestäänselvää.

Halauksesta voi siis kieltäytyä. Kinnunen neuvoo vaikkapa tarjoamaan kättä, jolloin halausmielessä lähestynyt toivottavasti ymmärtää, että kättely on toivottava kosketus.

Jos väkisin halataan, se ei tuota hyvää oloa

Kulttuuriantropologi Taina Kinnunen

– Rohkaisisin kuitenkin kaikkia ylittämään omat rajansa. Esimerkiksi ystävän tai perheenjäsenen halaaminen vastoin tottumuksia voi tuntua hyvältä ja siihen voi oppia, jos sinnikkäästi haluaa harjoitella.

Kulttuuriantropologi Taina Kinnunen sanoo, että halaamisesta seuraa pelkästään hyvää:

– Se tuo tutkitusti hyvän olon ja turvallisuuden tunnetta. Kyllähän hyvä kosketus kaikin tavoin lisää yhteenkuuluvuuden tunnetta ja luottamusta. Se tapahtuu ihan fysiologisella tasolla: kosketus aiheuttaa monia fyysisiä prosesseja, jotka edesauttavat hyvinvointia ja terveyttä.