Kaarina Kaikkosen vaateveistoksissa näkymätön herää eloon

Kuvataiteilija Kaarina Kaikkosen uudessa näyttelyssä on esillä uudenlaista Kaikkosta. Mukana ovat yhä kymmenet kirpputoreilta kerätyt miesten paidat ja pikkutakit, mutta uudessa, veistoksellisessa muodossa. Kaikkosen töitä on esillä taiteilijan 30-vuotisjuhlanäyttelyssä Galerie Forsblomilla Helsingissä.

kulttuuri
Kuvayhdistelmä Kaarina Kaikkosen teoksista Älä jätä minua / Don't leave me, 2013, sekä Olotiloja / Whereabouts, 2014.
Kuvayhdistelmä Kaarina Kaikkosen teoksista Älä jätä minua / Don't leave me, 2013, sekä Olotiloja / Whereabouts, 2014.Kuvaaja: Jussi Tiainen, Yle Uutisgrafiikka

Kuvataiteilija Kaarina Kaikkosen tunnelma ennen näyttelyn avajaista on aina sama riippumatta 30 vuoden kokemuksesta.

- Jännittynyt. Nyt alkaa rauhoittua, kun työt alkavat toimia täällä seinillä. Ne näyttävät niin erilaisilta kuin työhuoneen sotkussa. Nyt ne työt katsovat ikään kuin takaisin, Kaarina Kaikkonen huokaa.

Kuvataiteilija Kaarina Kaikkonen tunnetaan erityisesti valtavista installaatioistaan, jotka muodostuvat usein miesten pikkutakeista ja kauluspaidoista. Galerie Forsblomilla on esillä nyt suuren sijasta pientä, veistoksellisia teoksia.

- Kun tekee pienemmän mittakaavan töitä ja tekee niitä yksin työhuoneella, työ on intiimimpää. Työstän siinä ikään kuin itseäni. Isoissa installaatioissa minulla on puolestaan kymmenen apulaista ympärillä ja työ on paljolti työnjohtamista.

Kaikkosen installaatioteos Arco Madridissa helmikuussa 2014.
Kaarina Kaikkosen installaatioteos Arco Madridissa "Taivaan kosketus" helmikuussa 2014. Hannu Pakarinen / Kansallisgalleria

Suurten installaatioiden suunnitteluun menee kuukausia. Tila, arkkitehtuuri ja pystytys on oma operaationsa. Taiteilija tekee töistään ja tiloista aina pienoismallit, kuten juuri Madridiin ArcoMardid-tapahtuman aikana.

- Minua kiinnostaa se vuoropuhelu arkkitehtuurin kanssa. Ensin käyn katsomassa tilan, sitten teen pienoismallin siitä. Ja kokeilen monia ja monia vaihtoehtoja, joista ehkä sitten yksi onnistuu.

Vaatteissa asuu kantajansa lämmin sydän

Gallerian pienessä huoneessa on tytön mekko, joka ikään kuin tanssii ilmassa. Sen nimi ei kuitenkaan ole iloinen. Työ on nimeltään Älä jätä minua.

Kaikkosen vaatetöissä on mukana vaatteiden kantajan henki. Idea vaatteiden käyttöön materiaalina lähti taiteilijan lapsuudesta.

- Isäni kuoli kun olin kymmenen. Muistan sen sylin ja halauksen ja hänellä oli tuollainen takki päällään. Alkuun se lähti tiedostamatta tuosta ikävästä. Minähän pidin koulussa isän takkeja sen jälkeen kun hän kuoli.

Myöhemmin takista tuli taiteilijan oma symboli. Moni installaatio on rakentunut niistä, kuten Tampereella vuonna 1999 esillä ollut Varjo tai Tuomiokirkon portaille Helsinkiin vuonna 2000 levittäytynyt Tie.

- Tuomikirkon portaat oli kokemuksena aivan valtava. Sen jälkeen ajattelin, että voin kuolla, että tämän parempaan en eläissäni pysty, Kaikkonen sanoo.

Vanhat työt ovat siemen uusille

Kaarina Kaikkosen taiteilijanura on kestänyt 30 vuotta. Se pakottaa uudistumaan, sanoo Kaikkonen.

- Siinä on sellaista voimaa, saa tulla mitä tulee. Vapauttavaa energiaa, joka pursuu. Välillä tuntuu, että antaa tulla vaan, mitä minä tässä rajoitan. Tässä näyttelyssä on teemana uudistuminen. On uuden kasvun aika.

Suuria installaatioita on kuitenkin luvassa, kuten ensi kesäksi Mäntän kuvataideviikoille. Kohteena on Mäntän kirkko.

- Se julkisivu minua kiinnostaa. Mutta en paljasta enempää, siinäkin on jo liikaa!

- Työt ovat siemeniä seuraavaan projektiin. Ne ovat uuden siemen, siinä muhii jo. Sillä työllä on tavallaan asiaa, se sanoo ja vihjaa että lähtiskö tähän suuntaan. Tavallaan se opettaa.