Krim ei ollut lahja Ukrainalle

Vuosien saatossa Krimin niemimaa on ehtinyt kuulua moneen valtioon, kunnes vuonna 1954 se liitettiin osaksi Ukrainan neuvostotasavaltaa. Venäjällä vallitsevan käsityksen mukaan alue on Hruštšovin lahja Ukrainalle. Asia ei ole näin yksiselitteinen, kirjoittaa Maxim Fedorov.

Ulkomaat
Nikita Hruštšov
Nikita HruštšovYle

Krimin siirtämiseen Ukrainan alaisuuteen liittyy monenlaisia myyttejä. Niistä yleisin lienee se, että Nikita Hruštšov omalla päätöksellään antoi niemimaan lahjaksi Venäjän ja Ukrainan kansojen 300-vuotisen liiton kunniaksi.

Todellisuudessa Krim ei ollut lahja Ukrainalle vaan pikemminkin rasite. Jo toisen maailmansodan aikana alkoivat Krimin kansallisvähemmistöjen massiiviset pakkosiirrot. Ennen sotaa Krimillä asui noin kaksi miljoonaa ihmistä, vuonna 1953 vain puoli miljoonaa. Sen seurauksena niemimaan talous, joka perustui lähinnä maatalouteen, alkoi kovaa vauhtia rappeutua. Myös Ukraina kärsi sodan aikana mittavat vahingot.

Hruštšov ei toiminut yksin

Stalinin kuoleman jälkeen Hruštšov ei ehtinyt kerätä itselleen niin paljon valtaa, että Krimin siirtäminen olisi voinut olla hänen yksivaltainen päätöksensä. Valmistelut alkoivat jo loppuvuodesta 1953, ja niissä oli mukana koko neuvostovaltion silloinen johto.

Neuvostoliiton Korkeimman neuvoston puhemiehistön asetuksessa, joka sääti lopullisesti alueen liittämisen osaksi Ukrainan neuvostotasavaltaa, on vain puheenjohtaja Vorošilovin ja sihteeri Pegovin allekirjoitukset.

Hruštšov ei itse asiassa ollut edes läsnä kokouksessa, jossa hyväksyttiin kyseinen asetus. Sen sijaan kokouksessa puoltavan puheenvuoron piti presidiumin jäsen Otto Wille Kuusinen. Häneen mukaansa Krimin siirtäminen Ukrainalle on merkki "Leninin aloittamasta veljeskansojen ystävyyden politiikasta". Erityisesti hän kiitteli sitä, miten helppoa ja vaivatonta on neuvostojen maassa alueiden siirtäminen tasavaltojen alaisuuteen.

Ukraina apuun

Asetuksessa perusteluina mainittiin Krimin ja Ukrainan taloudellinen ja alueellinen läheisyys sekä tiiviit kansantaloudelliset ja kulttuuriset siteet. Todennäköisesti jos Krim olisi ollut aidosti lahja Ukrainan ja Venäjän kansojen kunniaksi, Neuvostoliitossa siitä olisi kerrottu virallisesti. Kansojen liiton merkkivuosi tuli vain juuri sopivaan aikaan.

Hruštšovin rooli asiassa oli todennäköisesti se, että hän esitti idean Krimin siirtämisestä Ukrainalle. Syksyllä 1953 hän vieraili niemimaan aroalueilla, jonne Venäjältä oli saapunut työvoimaa. Hän hämmästeli siirtolaisten työ- ja elinoloja.

Vierailun päätteeksi hän lähti Kiovaan, jossa ehdotti, että Ukraina vahvana maatalousmaana voisi auttaa Krimiä elpymään. Hruštšov sanoi, että Krim tarvitsee ihmisiä, jotka ovat tottuneet kuivaan ja lämpimään ilmastoon ja jotka rakastavat hedelmätarhoja ja maissia eivätkä perunaa.

Kiistelty alue

Krim tosiaankin elpyi, ja siitä tuli Sotshin veroinen suosittu ranta- ja terveyslomakohde. Sinne nousi myös monen politbyroon jäsenen kesämaja. Silloin sillä, mihin tasavaltaan alue kuului, ei ollut enää merkitystä.

Neuvostoliitossa sisäisiä rajoja muokattiin mielin määrin poliittisista, hallinnollisista ja taloudellisista syistä osaamatta aavistaa, että valtio joskus hajoaisi. Näin Krimistäkin tuli neuvostomaan romahtamisen jälkeen samantyyppinen alue kuin Transnistria, Vuoristo-Karabah tai Etelä-Ossetia.