Askel navetasta yrttitarhalle oli helpompi kuin uskalsi odottaakaan – maitotilasta tuli yrttitila

"Nyt vaihtuu laji tällä mäellä", päätettiin Saarisen perheessä vuonna 2007. Seuraavana vuonna pantiin ensimmäinen yrttihehtaari kasvamaan. Satoa siunaantui niin paljon, että seuraavana kesänä oli pakko laajentaa kuivauspuolta.

yrtit
Terhi Saarinen
Satu Haapanen / Yle

Ei tuotantosuunnan muutos helppoa ole, mutta yllättävän kitkattomasti se kuitenkin Terhi ja Jussi Saariselta sujui. - Ekana kesänä istutimme hehtaarin verran yrttejä ja aloimme kokeilla osaammeko kasvattaa niitä, muistelee puutarhurin koulutuksen saanut Terhi.

- Taimikasvatuksesta se alkoi, koska kasvatan itse kaikki ne taimet, jotka peltoon laitetaan. Yrtit kasvoivat hyvin ja siitä tulikin ongelma, Terhi naurahtaa.

- Emme ehtineet kuivata läheskään kaikkea, koska meillä oli niin pieni kuivuri. Se oli alimitoitettu yrttimäärään nähden. Seuraavana kesänä laajennettiin kuivauspuolta.

Terhi ja Jussi Saarinen tekevät molemmat tilan töitä, mutta Jussilla on kuitenkin myös palkkatyö. Terhille yrtit ovat päätyö.

Hyvä ajoitus

Uuden aloittamisessa on paljon opeteltavaa. Byrokratiaa tuli paljon lisää. - Välillä tuntuu, että paperinpyöritystä on niin paljon, että ei ehdi tekemään töitä, Terhi nauraa.

- Meillä isäntä hoitaa aika paljon paperipuolta. Minä itse olen enemmän käytännön ihminen, mutta paljon me näitä töitä teemme yhdessä.

Yhteiskunta pitää hyvän huolen jäsenistään. Viime kesänäkin Eviran tarkastaja tupsahti yrttitilalle ottamaan tuoreyrteistä näytteitä ja varmistamaan, että niissä ei ollut kasvinsuojeluaineiden jäämiä.

- Mehän ei niitä käytetä, joten ei sieltä mitään löytynytkään, Terhi sanoo.

Miten Rahulan takametsistä päästään Helsinkiin eduskuntatalolle esittelemään kotimaisia yrttejä?

- Meillä on ollut hyvää tuuria ja hyvä ajoituskin nyt, kun lähiruoka ja kotimainen ruoka yleisemminkin on noussut esiin, on Terhi Saarisen vastaus. - Hyvien sattumusten summa siis, mutta olemme me itsekin alusta lähtien tarkkaan miettineet, mistä lähdetään, mikä on ykkösasia ja miten edetään. Meille ykkösasia oli, että pakkaus on niin hyvän näköinen, että sillä pystyy kaupasta kalastamaan asiakkaan itselleen.

Lipstikkaa ja laskutaitoa

Yrittäjäksi oppimisessa on omat kommervenkkinsä. On pakko osata ajatella rahaa ja tuottavuutta.

- Tässä joutuu laskemaan, mitä kannattaa tehdä ja mitä kannattaa laittaa. Olemme keskittyneet yrtteihin, joita kuluttajat haluavat ja niille on markkinat. Nyt uusvanhoilla yrteillä on kysyntää, esimerkiksi lipstikalla ja ruohosipulilla. Suosittuja ovat myös basilika ja timjami.

- Tällainen ajattelu vaatii opettelua. Koskaan ei opi kaikkea, mutta mielenkiintoista tämä on ja molemmat tykkäämme tästä hommasta.

"Palkitseva fiilis"

Minkälaisena näet tulevaisuuden? Kymmenen vakituista työntekijää ja puimurit ajelemassa silmänkantamattomiin ulottuvilla pelloilla puimassa yrttejä?

- No ei ihan niinkään, Terhi Saarinen nauraa. - Haluamme pitää tämän perheyrityksenä ja sen verran pienimuotoisena, että langat pysyvät omissa käsissä. Ei meillä ole mitään suuruuden tavoitetta, yritämme vain tehdä laadukasta ja hyvää tuotetta ja löytää sille sopivat markkinat.

- Yrittäjyydessä kiehtoo oma vapaus. Itse pystyy määrittelemään työn. Ja onhan se aikamoinen momentti, kun jännittää, että onnistuuko tämä homma vai ei. Siinä on riskinottoa, mutta jos työn saa onnistumaan, fiilis on todella palkitseva.