Sokea sosiaalisen median suurkuluttaja: Joskus pyydän kavereitani kertomaan, mikä kuvassa naurattaa

Sokeus ei estä sosiaalisen median käyttöä. Ainoa hankaluus ovat varsinkin Facebookissa ahkerasti jaettavat kuvat, joiden sisällöstä sokeat eivät pääse jyvälle. Aktiiviset sokeat sosiaalisen median käyttäjät toivovatkin, että näkevät muistaisivat käyttää kuvissaan enemmän kuvatekstejä.

Kotimaa
sokea kirjoittaa pistenäppäimistöllä
Anu Korhonen / Yle

Sokeat ja näkövammaiset voivat käyttää sosiaalista mediaa yhtä aktiivisesti kuin näkevät. Ainoastaan valokuvat tuottavat heille päänvaivaa, sillä sokeiden apulaitteet eivät pysty kertomaan kuvien sisältöä.

Syntymästään saakka sokea kuopiolainen it-alan yrittäjä Tuomo Burman myöntää, ettei sokeus ja sosiaalisessa mediassa mukana olo ole kaikkein helpoin yhtälö.

- Vaikeutena ei sinänsä ole tietokoneella työskentely, vaan tämä maailma. Ihmiset haluavat ilmaista kaikkia asioita kuvilla, eivätkä apulaitteet tunnista niitä. Kuvien kohdalla kerrotaan, että tässä on grafiikkaa tai kuvaa, mutta sisältö jää saavuttamatta.

Burmanin mukaan Twitter onkin näkövammaisten ja sokeiden kannalta Facebookia saavutettavampi sosiaalisen median muoto, sillä siellä kuvilla ei ole niin suuri painoarvo.

Viisitoista vuotta sokeana ollut kuopiolainen it-ohjaaja Katja Heinonen muistuttaa, että sosiaalinen media on kuvista huolimatta sokeille yhtä lailla arkipäivää kuin näkevillekin.

- Pystymme tekemään siellä kaikkea muuta, paitsi näkemään kuvia. Melko usein sivuutankin kaikki kuvat, mutta välillä tulee tilanteita, että olisi pitänyt tietää jotakin jonkin kuvan sisällöstä. Melko usein edelleen toivoisi, että näkisi edes jotakin.

Kuvan sisältö ei jää aina epäselväksi

Tuomo Burman tietää, että kuvat voivat olla hauskoja ilman niiden näkemistäkin.

- Jos muusta tekstistä ja keskustelusta käy ilmi, että kuvassa on jotakin mielenkiintoista, niin laitan viestin, että voisiko joku kavereista kurkata ja kertoa mitä kuvassa on. Aina sieltä joku sanoo, että kuvassa on sitä ja tätä.

Vaikka sokeana kuvien ottaminen ja lataaminen sosiaaliseen mediaan on hankalaa, se ei ole mahdotonta.

Julkaisin kerran Facebookissa kuvan, ja sanoin kavereille, että tässä nyt pitäisi olla kuva tällaisesta aiheesta. Kyllä se oli sitten mennyt niin kuin tarkoitinkin.

Tuomo Burman

- Julkaisin kerran Facebookissa kuvan, ja sanoin kavereille, että tässä nyt pitäisi olla kuva tällaisesta aiheesta. Kyllä se oli sitten mennyt niin kuin tarkoitinkin. Kuvan sisällöstä ja sivulle asettelusta ei kuitenkaan voi koskaan olla varma.

Vaikka sosiaalisessa mediassa jaetut valokuvat jäävätkin sokeilta usein huomioimatta, ei niiden paljous häiritse heitä.

- Koen, että tämä on näkevien yhteiskunta. Näkevät tykkäävät Facebookissa olevista kuvista, joten emme me sokeat voi boikotoida kuvia, vaikka emme niitä itse pystyisi näkemään, Heinonen sanoo.

- Tykätäänhän mekin niistä, mutta aina emme vain tiedä mitä niissä on, Burman naurahtaa.

He muistuttavatkin kuvatekstien tärkeydestä, jolloin myös sokeat ja näkövammaiset pääsisivät mukaan keskustelemaan valokuvista.

- Ne auttaisivat meitä todella paljon, Heinonen toteaa.

Kännykkään saatavilla useita apuvälineitä

Sokean sosiaalisen median seuraaminen ja päivittäminen kännykällä onnistuu siinä missä näkevilläkin.

- Kännykkä puhuu meille sen, missä kohtaa sormi on iPhonessa. Oman päivityksen pystymme kirjoittamaan eri tekniikoilla, kuten irrallisella näppäimistöllä, pistekirjoituksella tai ihan tavallisella kosketusnäytöllä, Heinonen sanoo.

Sähköpostin lukemiseen Burman käyttää pääsääntöisesti puhetta. Pistenäytöltä voi puolestaan lukea tekstiä sormin.

- Pistekirjoitus on hyödyllinen esimerkiksi silloin, kun täytyy tarkastaa jonkin nimen kirjoitusasu.

Sekä Heinonen että Burman sanovat, että sokeilla on usein näkeviä suurempi kynnys lähteä mukaan sosiaaliseen mediaan.

- Rohkeasti vain mukaan. Ei siellä välttämättä tarvitse olla itse aktiivinen, mutta siellä voi seurailla maailman ja sosiaalisen median menoa. Monet asiat tulevat siellä nopeasti ja kiinnostavasti esille, Burman rohkaisee.